Hongkongissa, aikaero on 6 tuntia, herätettiin normaalisti, eli ei minkäänlaisia ongelmia aikaeron takia. Taitaa ollakin niin, että näin päin niitä ongelmia ei yleensä tulekaan?

Päätettiin hypätä kiertoajelubussiin, helppo tapa saada kaupungista jonkin näköinen yleiskuva näin lyhyellä vierailulla. Lämpötila päivällä on +15 nurkilla, eli ei kauhean lämmintä, mutta silti menimme yläkerroksen avonaisille paikoille. Bussit olivat melko täysiä, mitenköhän täysiä ne ovat turistisesongin aikana (lämpimään aikaan vuodesta)? Toisaalta, täällä taita olla aina jonkin verran turisteja.

Loikattiin pois bussista välillä ja Peak Tram funikulaarilla ylös Victoria Peak vuorelle, upeat näköalat alas Victoria Harbour satamaan, onpa maisemat kannatti muuten ostaa lippu samalla kiertoajelulipun kanssa, ei jouduttu menemään enää lippujonoon! Jonottamaan silti jouduttiin vajaat puoli tuntia. Täällä osataan jonottaa melko hyvin, muutama nuori nainen hivuttautui jonossa aina vähän eteenpäin (samaa huomattiin muuallakin), mutta ei missään nimessä lähellekään ”Italian tyyliin”, osalle tuttu juttu Italian reissultani: olin ekana ja yksin jäätelökioskin jonossa, silti kolme italialaista osti ennen minua tai, että olimme bussipysäkillä ekana, bussiin mahtui 40 henkeä ja törkeän röyhkeästi vanhat italialaisakat tunkesivat rääkyen kainaloidemme alta ja välistämme, omasta mielestään tietysti ihan oikeutetusti, menimme bussiin lähes viimeisinä.

Maisemia Vintoria Peakistä.

On tämä mielettömän näköinen paikka! Näitä pilvenpiirtäjiä riittää, luin jostain, että täällä niitä on eniten maailmassa, yli 7600 kappaletta? Hitsi, voiko olla tosiaan niin paljon? Pilvenpiirtäjäksi lasketaan kaikki yli 100 metriä korkeät rakennukset, joissa ihminen voi olla. Kun tulimme junalla kentältä, oli kokonaisia pilvenpiirtäjä-asuinalueita, osa jo aika rähjäisiäkin…
Laskeuduttaemme takaisin alas kaupunkiin, hyppäsimme bussiin, katselimme kaupunkia muutaman bysäkin välin (pysäkin väli=kyytiin ja kyydistä pois voi hypätä yhdeksässä paikassa eri puolilla kaupunkia), kunnes taas hyppäsimme pois Hard Rock Cafeen kohdalla. Mistähän tämä ravintola-konsepti on kotoisin? Amerikasta, mutta mistä sieltä?

Jatkettiin matkaa kävellen, ostettavaa olisi tosi paljon, edullisestikin… Ajauduimme muiden kävelijöiden virran mukana kalliimmalle ostosalueelle: Luis Vuitton, Cartier, Tiffany, Dior, Armani, Bvlgari, Chanel…siis KAIKKI kalliit merkit, jättiläismäinen otoskeskusrykelmä, viiden eri pilvenpiirtäjän ”kivijalassa” Armanilla oli oma kauppa lapsillekin. Mitään ei ostettu!
Kierreltiin kaupoissa kunnes jalat olivat niin väsyneet, että päätettiin kävellä hotellille huilaamaan.

Illalla kun lähdimme uudelleen liikkeelle, huomasimme, että oli jokailtainen valoshow (reilut 40 pilvenpiirtäjää) menossa, harmi, emme olleet missään sellaisessa paikassa, että olisimme voineet jäädä sitä ihailemaan. Se minkä siitä näki, oli hienoa, rakennusten valot vaihtuivat ja ihan kuin olisivat muuttaneet muotoaankin.

Kiertelimme Sohossa ja Lan Kwai Fongin alueella, tänne keräännytään illalla ja täältä löytyvät suosituimmat pubit ja discot. Kaduille alkoi pikkuhiljaa kertyä enemmän ja enemmän ihmisiä, nuoria aikuisia, iso osa eurooppalaisia. Kierreltiin ja katseltiin, pysähdyttiin muutaman kerran, olut ja viini oli ihan Suomen hinnoissa. Yhdessä pubissa oli batman sisäänheittäjänä, hieroi Jukan hartioita.

Aikamme kuljeskeltuamme, pysähdyimme syömään tosi mautonta thaikku-ruokaa, no, punainen chilikastike korjasi tilanteen.
Kaduilla alkoi olla kova meteli, kaljapulloja maassa, täällä on edelleenkin paljon lasipulloja käytössä! Kadulla jaettiin ilmaiseksi ”hang over”-billereitä HEH HEH

Alkoi olla tosi kova meteli, poliisit, poikkesivat katuja aidoilla, eli autojen liikkumista rajoitettiin, otettiin lisää tilaa jalankulkijoille. Ekan kerran näkyi muutama kadulla eläjäkin.

Puolen yön nurkilla hypättiin Taxiin ja mentiin nukkumaan