Aamulla heräsin koneessa niin aikaisin, että katsoin leffan. VIHDOIN koitti se hetki, jota olimme jo pitkään odottaneet, laskeuduimme 12.05 Aucklandin kentälle!
Maahan pääsy sujui nopeasti, ilman kummempia kommervinkkejä, laukkuja ei avattu, eikä maahantulotarkastus tuntunut kauhean painostavalta.

Mikä keli, mikä lämpö!

Kentällä, ihan niinkuin amerikkalaisissa elokuvissa, Ali odotti kyltin kanssa, hän tunnisti meidät heti, olihan meillä ajosaappaat jalassa ja ajorotsit kainalossa.
Olimme sopineet, että Ali hakee meidät kentältä ja vie Waihi Beachille johonkin hotelliin, olemme sitten aamulla ajoissa ottamassa brätkät vastan ja pääsisimme tien päälle.

Hän oli tosi ”vaikuttunut” meidän tavaroiden vähyydestä, meillä oli vain säkit olalla, ei käsimatkatavarat. Ihan normaali varustus meikäläiselle, säkistä löytyy kuitenkin useammat pitkähihaiset-ja lyhythihaiset T-paidat, toiset housut, kengät, välikerrasto, alusvatteet, pesuvehkeet, lääkkeet, luettavaa, vara haskat, -buffi, kirja… Siis vaikka mitä!

Matkaa oli noin 130 km, sujui rattoisasti, Ali kertoili kaikenlaista hyödyllistä Uudesta-Seelannista: nopeusrajoituksista, poliiseista, turvallisuudesta, luonnosta, ihmisistä… Täällä ei tarvitse pelätä, että brätkästä varastettaisiin jotain, kuulemma voit jättää kypäränkin pyörän päälle. Hän veikkasi, että Uudessa-Seelannissa on eniten HD:tä brätkien määrään nähden. Ja minä olen sitä mieltä, että Suomessa on naismotoristeja eniten brätkien määrään nähden. Ei Jenkeissä, ei missään päin Eurooppaa, ei Englannissa, ei Saksassa, eikä Ruotsissakaan ole näkynyt paljoa naismotoristeja.

Kirjauduttiin majapaikkaan, Beachaveniin, vietiin tavarat ihanaan mobilehomeen, Udessa-Seelannissa lomaillaan paljon niin, että kierretään asuntoautolla, telttaillaan, käytetään näitä mobilehome- ja mökkipaikkoja sekä motelleja ja B&B-paikkoja. Jalat hetkeksi seinää vasten ylös, melkein tirsat…

Liikkeelle, kohti rantaa, kierrettiin Waihi Beachia pidemmän reitin kautta, eli käytiin kaupassa hakemassa aurinkorasvaa jätti-suojakertoimella, juotavaa ja vähän aamu- ja iltapalaa. Upealle rannalle päästyämme, riisuimme kengät, vedimme pintaan aurinkorasvat (kerroin 30!) ja lähdimme kävelemään. Miten lämmintä! Nyt voisi kirjoittaa suoraan jostain romaanista: ”varpaat upposivat silkin pehmeään hiekkaan … lämmin tuuli hulmutti hiuksia… vaahtopäiset aallot kuljettivat rantaan näkinkenkiä … ” IHANA RANTA

Jokunen tunti nautiskeltiin rannasta, sitten suunnistettiin ranta-kahvilaan, oli saatava jotain syötävää, pieni avokado-rapu-cocktail oli juuri sopiva, NAM.

Beachavenkin alkaa vähitellen täyttyä, poissa ollessamme tänne oli tullut lisää asuntoautoja. Jouluksi paikka tulee kuulemma ihan täyteen. Aika outoa olisi viettää joulua telttaillen 😉

Taitaa sittenkin sisäinen kello kilkutella, pakko mennä nukkumaan, vaikka kello ei ole vielä yhtätoista, saas nähdä moneltako herää …