Aamuiset terveiset!

Pisti helkkaristi ärsyttämään kun kävin aamutuimaan Iltasanomien sivuilla, laitoin sinne kommentin heti jutusta kuultuani, kommentoin ihan ensimmäisenä, eikä sitä ole julkaistu! Kaikenkarvaiset puskasta nimettömänä huutelivat saavat äänensä kuuluviin.

Tuli muuten sellainen mieleeni, että jos ihmettelette välillä huonoa suomeani, ”auttaa” minua siinä automaattinen kirjoittaja, mikä muuttelee tekstejäni. Tosi villejä tulkintoja välillä 😉 minulla ei aina ole valtaa päättää kirjoitetaanko isolla vai pienellä…

Jos haluat kommentoida täällä blogissa, löytyy aina jutun alareunasta puhekupla kommentointia varten.

Aamulla menin taas Jukan iloksi sairaalaan, sillä on kaksi huonekaveria, toinen Denis, hän on pudonnut katolta viidestä metristä, selkänikamat kasattu yhteen raudoilla, joutuu olemaan sairaalassa 6-7 viikkoa. Hiljainen kaveri, katselee telkkaria koko ajan, leffoja ilmeisesti.

Michael, liukastunut portaissa, selkää myös kasattu raudoilla, joidenkin nikamien väliin hän pumppaa aina välillä ilmaa, pienellä röökiaskin kokoisella laittella, josta menee letku sinne nikamien väliin. Ekan kerran kun näin hänen kävelevän, ihmettelin, että miksi hänellä on kannettava mikki, se kone on röökiaskin kokoinen ja sitä pidetään selän puolella housunpännissä, samalla lailla kuin telkkarissa näkee juontajilla ja muilla, korvan takaa tulee sitten se mikki.

Michael on mukava kaveri, hän esimerkiksi kertoi kolaripaikasta, että siinä on jopa tietä siirretty, kun se on niin vaarallinen paikka, laitettu enemmän kurveja, että vauhdit putoisivat. No niitä liikennemerkkejä siinä riitti tosiaan, oli vaikka minkälaista! Toinen homma on se, että kaistaviivat menivät miten sattuivat, vanhat ja uudet, valkoiset ja keltaiset viivat, poliisi oli sanonut jollekin, toinen sairaalassa olija kertoi, että ihmiset sekoilevat niiden viivojen kansa, ajavat väärissä paikoissa. Kolmas homma on ne kaikenlaiset kaiteet, metalliset ja betoniset, mitkä estivät näkyvyyttä… No hurja paikka joka tapauksessa, siinä on ajettu kuolonkolarilkin joku aika sitten… Ketä se nyt sitten lohduttaa …

Täällä on muuten satanut 4 päivää, ihan tämän meidän stopin ajan, tänään en lähtenyt kaupungille, se on nähty. Hastings on pieni kaupunki, ihan kiinni Napierissa, asukkaista taitaa olla aika iso osa maoreja, ainakin katukuvassa näyttää siltä. Olen kävellyt sitä pääkatua muutamana päivänä, istuskellut kahviloissa ja kierrellyt kaupoissa, EN OLE VARSINAISESTI SHOPPAILLUT!

Napierin ja Hastingin aluetta on rakennettu aika paljon uusiksi 1990-luvulla jonkun takia (maanjäristyksiä? Noloa, en muista), keskustojen rakennukset on tehty ArtDeco-tyylisesti, etenkin Napierissa ne ovat hienoja. Täällä kaikkialla tuntuu olevan melko matalaa rakennuskantaa.

Iltapäivällä soitin sille ihanalla naiselle, joka poikkesi minua katsomassa kolarin jälkeen, luettuaan siitä lehdestä. Val tuli hakemaan minut heille kylään, illalliselle. Sinne minä sitten punkesin, ihan ventovieraiden ihmisten luo! Valilla on neljä lasta, yksi tyttö asuu kotona, on kavereiden kanssa jossain Etelä-saarella, poika, joka on tyttöystävän kanssa Buketissa, tyttö, joka asuu Ruotsissa, opiskelee Upsalassa ja poika, yllätys-yllätys, asuu Hanna-nimisen tytön kanssa ja opiskelee Jyväskylässä!

Kotona oli myös mies, kaksi kissaa ja koira ja Ruotsissa asuvan tytön poikaystävän pikkuveli tyttöystävineen. Ei tämä ollut kuulemma ollenkaan poikkeavaa, että heillä olivat nämä ruotsalaiset nuoret, heillä on ollut vaikka minkämaalaisia nuoria asumassa. Iso talo ja piha, uima-allas, vaurasta asuinaluetta. Läheltä oli myyty jokinaika sitten jonkun tutun talo, hinta 750.000 NZD, noin 550.000 €.

Ihana ihminen, aivan mielettömän sydämellinen tyyppi tämä Val, hänen miehensäkin oli tosi mukava tyyppi. Mies, jonka nimeä en muista, tiesi vaikka mitä Euroopasta, oli käynytkin siellä useamman kerran. Siellä me sitten istuttiin ja juteltiin kaikenlaista, juteltiin esim Maorien kielestä ja hänellä oli maori-englanti-sanakirja ja sieltä löytyi Kata, mika tarkoitta korttia. Maorien kielessä ei ole kaikia kirjaimia, ei ainakaan c:tä, g:tä, j:tä, s:ää, z:taa, melkein kaikkien tilalla käytettiin k:ta, esim garage, on jotain kakarakakake, tai sinne päin HÖH tai ei sitten ihan, mutta tuolta se kuulosti 😉

Val vei minut ajelulla, esitteli paikkoja ympäristöstä, muutama hieno viinitila näkyi, tosi kaunista aluetta. Syötiin vielä tuhti illallinen.

Tulin sairaalalle takaisin lähempänä kymmentä, kaikki paikat oli lukossa, mutta vartija vei minut vielä moikkaamaan Jukkaa ja saatteli vierastalolle.

Oli muuten iltalehdessäkin ollut juttu, hitto, että ärsytti, sen verran suivaannuin taas, että laitoin viestiä Iltalehden toimittajalle ja oliko se nyt sitten päätoimittaja se toinen… Kyllä ihmettelen, että miten ne voi noin vain kopioida toisten lehtien juttuja, käännellä niitä ihan oman maun mukaansa… Ala-arvoista, miltähän niistä itsestä tuntuu, pitävätköhän he omia tekemisiään ammattilais-toimittajien hommana?

Jukan kommentit:
kolme ruokaa päivässä, ovat jo oppineet, että kahviin laitetaan paljon maitoa! Niin ja itse kun saa tilata ruoat ”listalta” tilasin päivällä kinkkuleipiä kastikkeella 😉
Lääkärit kiertävät joka päivä neljän tai viiden lääkärin ryhmissä, rennosti omissa vaatteissaan. Sairaalassakin ollaan pitkälti omissa vaatteissa, minä heilun sinisessä sairaalamekossani. Sopii hyvin reisien siniseen väriin, nyt alkaa muutenkin koko kroppa olemaan riemun kirjava ja joka paikkaa pikkasen kolottaa 😉
Yhden kirjan olen lukenut, aion jättää sen tänne sairaalaan, jos vaikka joku suomalainen sattuisi tänne joskus eksymään.
KIITOKSET KAIKILLE TSEMPPI-VIESTEISTÄ, eiköhän tämä tästä…

On tämäkin yksi tapa viettää lomaa 😉