Aamulla aikainen herätys, potilas Nieminen tutkittavaksi sairaalaan.

Ukko ihan reiällinen! Katsoin Jukkaa kun se tuli laboratoriosta verikokeesta, kädessä kolme pyöreätä lappua, on kuin asperiineja olisi liimattu käsivarteen. Eivät osanneet ottaa verikoetta 😉 ja ne asperiinit olivat pyöreitä paperilappuja.

Lääkärintarkastus meni hyvin, käsipaketti avattiin, tikit poistettiin, pakattiin uudelleen, uusi resepti mukaan. Aucklandilla sitten täytyy käydä sirkkelöittämässä kipsi halki ennen lentoja. Tulee tutuksi Uuden-Seelannin julkinen terveydenhuolto ja täytyy kyllä sanoa, että hyvin asiat hoitavat. En usko, että ulkomaalaisia jotenkin paremmin passaisivat. Täällä on terveydenhuollossa henkilökuntaa. Odotushuoneessa nähtiin Jukan sairaala-aikainen kämppäkaveri, hänkin oli tarkastuskäynnillä.

Sairaalan kahvilassa on myytävänä lehtiä, silmään pisti yhden Iltasanomaa vastaavan lehden lööppi ”Horror Day, 4 accident, 1 motorcyclest dead”. Samoilla nurkilla oli kuollu 52-vuotias mies… Täällä on paljon moottoripyöriä ja arvioisin että reilusti yli puolet on HD:itä. Vuonna 2012 liikenteessä kuoli 44 ja 2013 kuoli 36 moottoripyöräilijää, molempina vuosina myös yksi kyytiläinen. Ja järkky määrä autoilijoita! Tiet ovat niin kapeita, risteykset hurja…

Vielä pitää tutustua maan julkiseen kirjastojärjestelmäänkin, saimme ohjeen, että kun pitää lähettää papereita vakuutusyhtiöön, saamme ne skannattua kirjastossa.

Minäkin alan pikkuhiljaa ymmärtämään GPS:n hienoudet, täällä katuja ei nimetä ihan samalla lailla kun Suomessa, samasta kadusta löytyy välillä North ja South versio. Katu saattaa olla pitkä, eli edestakaisin ajamisessa ei ole järkeä, on paljon paikkoja joissa ei saa kääntyä ja numeroita ei todellakaan ole joka talon nurkalla. Kyllä silti pitää olla myös oikea kartta, johon voi piirtää tussilla ajoreittiä 😉 voi sitten myöhemmin muistella ja ihailla mitä kaikkia alueita on valloittanut!

Siis siitä kirjastosta… Löytyi se, saimme paperit skannattua ja lähetettyä itselle sähköpostiin. Kirjasto oli ihan kuin Suomessakin ja tosiaan julkinen, eli ilmainen! Paljon oli väkeä, eli käyttävät ahkerasti.

Kaikki asiat hoidettu, ei muuta kun lentokentälle, vuokra-auto parkkiin, kipin kapin, kepit heiluen sisään, peukut pystyssä tiskille, löytyykö lentoa Etelä-saarelle? LÖYTYI, sika hinta, AUTS, kun ostin useampi kuukausi sitten lennot Suomesta, Christchurch-Auckland, sain ne 110 € kahdelle, nyt maksamme lyhyemmästä matkasta 700 €! Ei auta, ostettava on, vielä kaiken lisäksi viimeiset paikat! Lomasesonki…

Kone oli 50-paikkainen rimpula, keikkui ja ravisteli nousussa, tuli mieleen laskuvarjohyppy-lennot, tässä nyt ei ollut polvet suussa ja varjo selässä, eikä ihan yhtä ahdasta muutenkaan, mutta kanttaukset olivat samalla lailla jyrkkiä ja nuo ravistelut ja keikkumiset… Pilvien yläpuolelle noustiin, ei kauheasti maisemia päässyt ihailemaan.

Täällä on ollut aika huonot kelit, siis koko Uudessa-Seelannisa, tämä on toinen kunnolla aurinkoinen päivä, Jukan sairaalassaoloaikana satoi joka päivä ja välillä ihan helkkaristikin. Päivällä kun on lämmintä, saattaa silti illalla olla jopa viileää, päivällä +25 ja illalla +14, minulle kylmä! Sitten tämä tuuli, hittolainen kun on ällöttävää, tukka takussa ja kylmä. Ajatella, että joku nauttii tuulesta, purjehtijat anteeksi 😉 Emme ole saaneet vielä keneltäkään kysyttyä onko täällä aina näin tuulista.

Vuokrasimme auton kentältä, lomasesonki, viidestä vuokraamosta yhdestä löytyi vielä auto, hinta sen mukainen… Tämänkin olisi voinut tehdä valmiiksi, mutta kun emme ihan varmasti tienneet mitä lääkärit sanovat. Nyt meillä on käytössä Unkarissa tehty Suzuki Splash (?), pikkanen kirppu, yllättävän hyvä ajaa, isot ikkunat näkee joka puolelle, vähän niinkuin traktorin pukilla istuisi 😉 Edellinen oli Toyota Corolla, sekin oli ihan hyvä.

Ali auttoi taas ja varasi meille majapaikan, nyt ollaan lähellä keskustaa.

Hotellille, kamat sisään ja kaupungille…

Kävelimme puiston läpi, kaikkialla tosi siistiä, ei roskia, ei pulloja. Miten täällä voi toimia tämä roskishuoltokin näin hyvin… Luin jostain Uuden-Seelannin siirtolaispolitiikasta, tänne määritellään aina vuosittain erilaisia kiintiöitä erilaisille ammattikunnille, taisi olla esim viime vuonna kun otettiin isompia määriä tietotekniikka-väkeä, mutta vähemmän talousalan ihmisiä…

Tänne otetaan melko vähän ”ei kouluja käymättömiä”, jos ollenkaan. Nuoria pääsee tietty kiintiö vuosittain, niin sanottuihin sesonki-töihin, maatiloille, Kiwi- ja muille viljelmille, mutta lupa on max 1 vuosi. Joutuu tiukkaan syyniin, jos hakee lisäaikaa.

Aasialaisen ja intialaiseen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, se ei ole kaikkien mieleen. Heitä ei ollut täällä 20 vuotta sitten ollenkaan. Esimerkiksi kauppiaan eivät ole innoissaan siitä, että kiinalaiset pitävät kauppojaan auki pitkälle iltaan ja kaikkina päivinä, kun paikalliset sulkevat kauppansa viideltä. Monet ravintolatkin menevät kiinni viimeistään ysiltä, mutta intialaiset ja kiinalaiset ovat myöhään auki. Tietenkin osa isojen kaupunkien ravintoloita on auki myöhempään ja turistipaikoissa myös.

Mikä järkytys! Saavuimme Christchurchin keskustaan, melkein kaikki kivitalot olivat rikki, osittain luuhistuneena, korkeita hotelleja autioina, katetdraali murentunut monesta kohtaa, ikkunoissa levyjä, rikkinäisiä ikkunoita, aidattuja purkutyömaita… KARMEAA! Mutta kauniit vanhat puutalot lähes vahingoittumattomina. Täällä on ollut maanjäristys helmikuussa 2011, noin 180 ihmistä kuoli. Kaupungin keskusta joudutaan rakentamaan täysin uudestaan, kestää varmaan useamman vuoden.

Siellä me sitten etsittiin ruokapaikkaa, ei löytynyt, ei… Hetken aikaa odoteltuamme onnistuimme saamaan taksin ja menimme hotellimme viereiseen Trevinos-nimiseen ravintolaan, tosi hyvät ruoat kaiken lisäksi. Miten se oli se mertaedemmäs kalaan ja sillee 😉

Lyhyt matka nukkumaan, seuraavan päivän reittiä vähän valmiiksi, JIPPII!