Taas sataa, tämä ei enää voi olla totta! Täällä on satanut lähes koko ajan, ei se mitään jos vähän silloin tällön ripeksisi ja olisi lämmintä, mutta ei! Muutaman kerran on ollut lämmintä, jopa 25, mutta sitten se saattaa laskea tunnissa, jopa puolessa tunnissa 10 astetta!

Eilisestä vielä sen verran, että täällä Etelä-saarella elelee luonnonvaraisina isoja papukaijoja, melko tummia, vähän vihertäviä, siipien aluset oranssin kirjavat. Tyypit tulevat levähdyspaikoilla ihan lähelle kerjäämään. Marssivat perässä, käyvät melkein puntteihin kiinni, sanon melkein, kun en uskaltanut jäädä kokeilemaan onneani. Yhdellä levähdyspaikalle ne tulivat jopa auton katolle, sieltä ne sitten alkoivat repia tiivisteitä oven raosta ja ikkunoista. Kiihdytin ja jarrutin, mutta siellä ne istuivat, yhdestä autoa ne olivat jo kerinneet leikkaamaan kuskin oven tiivisteet riekaleiksi. Äkkiä pois! Mitähän sanoisi vakuutusyhtiö moisesta vahingosta 😉

Lähdettiin ajelemaan Punakaikista rannikkoa pitkin etelää kohti, tällä Highwayllä ei ole nimeä, mutta sen voisi nimetä vaikka Windy Highwayksi, tuulee niin älyttömästi! Kysyin tuulesta yhdeltä kahvilanpitäjältä ja hän sanoi, että ei täällä ihan aina tuule, mutta silloin kun tuulee, tuulee lujaa ja kaikki inhoavat sitä! YÄK ei kivaa.

Parinkymmenen kilometrin jälkeen tuli äkkipyssäys, emme olleet uskoa silmämme, tien reunassa oli iso tumma möykky, nätit silmät, tuuheat viikset … Hylje! TOTTA, siinä se istui jalkakäytävällä pää kallellaan ja katseli autoja. APUA, millä sen saisi takaisin mereen? Paikalle kerääntyi ihmisiä, muutamat urpot menivät kuvaamaan sitä meren puolelta, jolloin tyyppi siirtyi tielle, onneksi sitten jotenkin se pääsi eteenpäin ja takaisin tien sivuun. Juttelimme muutamien paikalle tulleiden paikallisten kanssa ja kuulimme, ettei ole ihan tavatonta, että hylkeitä tulee tielle, kuulemma aikansa ihmeteltyään könyävät takaisin mereen. Toivottavasti tämäkin tyyppi pääsi sinne. Aikamme seurattiin ja ainakin näytti siltä, että se meni pikkuhiljaa lähemmäs rantaa 😉 Olisi aika ikävä ajaa sellaisen päälle.

Kaikenlaista aktiviteettia on tarjolla tällä Highwayllä, puska-kävelyä, latva-kävelyä… Pitäikö nimi olla sittenkin Hicking Highway? Tien varressa oli kyltti, jossa kerrottiin, että vähän matkan päässä on mahdollista päästä puska-kävelylle. Sillä tarkoitettiin tiettyjen puiden alla kulkevia polkuja, puut ovat ylhäältä tosi tiukasti kiinni toisissaan, tiiviinä peittona ja alle syntyy hauskoja käytäviä, siellä sitten voi kuljeskella… VAIKKA täällä ei olekaan mitään vaarallisia/myrkyllisiä eläimiä, ei näytä oikein houkuttelevalta, näyttää sellaiselta, että siellä ON PAKKO OLLA vähintään myrkkykäärmeitä! EI KIITTI

Latva-kävelyä, matkan varrelta löytyi myös tällaiseen mahdollisuus, latvustossa oli silta, mitä pitkin pääsi kulkemaan puiden välillä ja jostain vielä ylös torniin, näköalatasanteelle. Taitaa ola jo nähty noita latvustojakin tuolla vuoristossa ajellessa. EI KIITTI

Iltapäivällä pysähdyimme kultakaupunkiin, Hokitikaan, kävimme museossa tutustumassa kaupungin historiaan. Hauska, juttu, museon pitäjä osasi suomea, ”hammaslääkäri”, oliko tämä vitsi vai mikä? Hampaani paikka on muuten pysynyt paikallaan! En ole sitä edes muistanut! HMM

Levähdyspaikalla paikallinen pajamaja 😉

Illan suussa saavuimme Franz Josefiin, täällä on Wild Animal House ja siellä pitäisi olla Kiwejä … no olihan niitä, kolme kappaletta, siis Kiwi-lintuja 😉 Kallista on, sisäänpääsymaksu 30 NZD per nenä, mutta olkoon, ei tänne taideta toiste tulla. Kiwit ovat yöeläimiä, joten talossa on yö, ihan pikkuriikkinen valo, sekin taisi olla vielä joku erikoisvalo, jota Kiwit eivät edes näe. Faktaa: eivät lennä, niillä on viikset nokan juuressa ja ne eivät ole seurallisia, eläinkunnan parhaimpia hajuaistiltaan… Olivathan ne söpöjä, mutta minä en tykkää katsoa mitään eläimiä eläintarhoissa, jotenkin ne aina tuntuvat vangittuina ja vaikuttavat sellaisilta, että niillä ei ole hyvä olla … En tiedä, en tykkää …

Olemme jäätikköalueen reunalla, Mt Cook, mutta täällä on järkyttävä sumu, ylhäälle ei näe ;( koukkasimme sekä Franz Josefissa että Fox Glacierissa sellaiselle parkkipaikalle, joilta lähti polut jäätikölle ja sieltä piti myös nähdä sinne, mutta heikkoa oli näköala-tarjonta, sumua, tihkusadeta, kaatosadetta… Yritetään huomenna uudelleen, JOS olisi selkeämpi keli.

Joissa vesi kulki kovalla voimalla, oli varoitusmerkit, ettei saa mennä veteen, ei se kovin houkuttelevalta näyttänyt, aivan harmaata. Vettä kun katseli tarkemmin, huomasi kuohujen joukossa jääkimpaleita, isojakin, sellaisen kun saisi päälleen, ei selviäisi.

Kaikki muut ihmiset, ainakin melkein kaikki muut, ovat pukeutuneet ulkoiluvaatteisiin tämä on suosittua vaellusaluetta, jäätikköalueille pääsee tunnissa. Itseasiassa koko tämä rannikko on sellaista, on näkynyt paljonkin ihmisiä reput selässä, jopa rinkatkin. Täällä Uudesa-Selannissa saa leiriytyä joka paikkaan, ellei se ole erikseen kiellettyä. Telttoja on näkynyt rannoilla, osa melkein Highwayssä kiinni.

Vaikka on kylmää ja tuolla ylhäällä lunta, ei täällä kuitenkaan hiihdetä ympärivuoden.

Nähtiin muuten Peppi pitkätossun hevonen! Pilkullinen 😉