Aamulla edelleen satoi, laskimmin, että täällä on ollut kolme lähes aurinkoista päivää, HITTO. Mutta silloin kun on paistanut, se paistaa todella lämpimästi, heti on reilut +20 lämmintä. Niinhän ne sanovatkin, että täällä voi tunnissa olla kaikki neljä vuodenaikaa…

”Miehet, joilla on korvakoru, ovat paremmin valmistautuneet naimisiin menoon, koska he ovat kokeneet kivun ja ovat tottuneet ostamaan koruja… Luki Queenstownissa yhden talon seinässä, nämä uusiseelantilaiset ovat HUMORISTEJA 😉

Kävimme katsomassa keskustassa olevaa näköalahissiä, mutta totesimme, että emme mene, sieltä ylhäältä ei näe mihinkään tässä sumussa. Jatketaan matkaa…

Olimme bonganneet yhdestä esitteestä Uuden-Seelannin kauneimman kaupungin arvonimeä kantavan kaupungin tuosta läheltä. Oli pakko mennä katsomaan … mutta matkalla eteemme osui kyltti laskettelukeskuksesta, Coronet Peak ja tietenkin oli pakko mennä katsomaan, vaikkei se ollutkaan auki. Super-autollamme sitten kiipesimme huipulle ja saimme hienoja valokuvia, jos nyt ei sitten välitä siitä sumusta 😉 Vaikka vettä satoi ja lämmintä oli hulppeat +7, oli rinteillä mastopyöräilijöitä, ei käynyt kateeksi, täytyy oikeasti tykätä siitä hommasta. ”Laskettelimme alas” ja jatkoimme matkaa …

Ja kyllä Arrowtown on nimensä arvoinen, pikkuriikkinen vanha kaupunki laakson pohjalla. Niitä samoja hauskoja (lännen elokuvista tuttuja) taloja oli sielläkin, vain pienempiä ja kadut olivat tosi kapeat. Itse asiassa, vain yksi katu oli ostoskatu. Osassa kaupoista myytiin tietenkin turistikrääsää, mutta oli ihan normaaliakin tavaraa ja odotettavasti löytyi muutamat kahvilat.

Uudemmat talot sijaitsivat vanhan keskustan ympärillä. Taas kaupungin kokoa arvioidessa hämäsi se, että kaikki talot olivat omakotitaloja, ei lainkaan kerrostaloja. Pienikin kaupunki tuntuu isolta, kun tietjatkuvat ja jatkuvat.

Olen aina ihaillut ulkomailla sitä, että siellä ei anneta lupaa purkaa kaikkea vanhaa (tai Ihmiset eivät itse pura) ja toisaalta siellä hyväksytään kerroksellisuus, kaiken rakentamisen ei pidä olla samanlaista. Täälläkin näkee sulassa sovussa ihan uusia hulppeita taloja ja vanhoja pieniä, melkeinpä”mummon mökkejä”.

Ajelimme TAAS sateessa TAAS vuoristojen välissä useamman tunnin, ei mitenkään erikoisen kaunista tai kiinnostavaa, samanlaista maisemaa katselemme nyt kolmatta päivää. Mutta nyt oli LAMPAITA. Miksi tiet eivät kiipeile vuorten tinteillä (taisin aikaisemminkin tätä pohtiä?) Olen lähes varma, että näimme tänään miljoona Uuden-Seelannin 37 miljoonasta lampaasta! Niitä täällä on, ihan älyttömästi, etenkin täällä eteläisen saaren luoteisnurkassa.

Kahville pysähdyimme Te Anauhun, pieneen kaupunkiin, josta lähtee reilun sadan kilometrin vuonojen välissä kulkeva tie Milfords Soundsiin. Sinne poikkeamiseen meillä ei nyt riitä aika, lohduttakoon se, että olemme kesällä nähneet Norjan vuonoja 😉 mutta yleensä tänne tullaan vain siksi, että ollaan menossa katselemaan niitä vuonoja.

Tiet ovat hyvässä kunnossa, liikennettä vähän, joten matka jatkuu rivakasti. Välillä ilmaan lehahtaa haukka, Hiirihaukan kokoinen.

Saavuttuamme Invercargilliin, sama vanha kaava, tavarat hotelliin ja ruokapaikkaa etsimään… Tällä kertaa emme jääkään tähän ihan lähelle vaan jatkamme matkaa Bluffiin, reilut 20 kilometriä etelään, Uuden-Seelannin eteläisimpään paikkaan, pieneen kylään/kaupunkiin.

Helvetillinen kylmä tuuli, pakolliset valokuvat ja äkkiä ruokapaikan hakuun. Löytyi YKSI AUKI OLEVA RAVINTOLA, huh huh. Taas kaikki olivat menneet kiinni jo kasilta. Tämä yksi ravintola riitti ja onneksemme ruoka oli todella hyvää 😉 sain lammasta NAM.

Ajelemme Invercargillissä, mutta paikka on ihan kuollut, ei ole kuin MAC, KNC ja muutama bubi auki. Kaupunki on aika rähjäinen, monen liikehuoneiston toisen kerroksen ikkunoista näky vain rojua, osa likkeistä on lopettanut, sekalaista kamaa näkyy ikkunoista ja kiinteistö on jätetty rapistumaan. Kauppojen yläkerroissa osassa on ihan selvästi asuntoja. Yleisestikin täällä Uudessa-Seelannissa näkyy paljon myytäviä asuntoja.

Uudessa-Seelannissa hintataso on Suomea korkeampi, oikeastaan kaikessa. Olenkohan muistanut sanoa, että Suomessa saa uusiseelantilaista lammasta halvemmalla kuin täällä.