Päätettiin vielä aamulla käydä katsomassa Steampunk -näyttelyä, vähän vastaava ilmiö, kuin Alvar Gullinsenin BONK. Mahtavaa, mielikuvituksellista, metallista kaikenlaisia: härveleitä (kone tarjosi häveliäisyyssyistä, mistä ihmeestä se keksii, mitä minä muka tarkoitan?), henkilöhahmoja…

Rannoille kertyy isot määrät ajopuuta, vaikka millaisia kiemuraisia keppejä, isompia ja pienempiä, suurimmat kokonaisia puita. Niitä on nähty käytettävän, mielikuvituksellisesti. On ollut taloja, jotka on päällystetty niillä, niistä on tehty aitoja, terasseja, valotolppia, huonekaluja, taidetta… vaikka mitä. Osa hienojakin 😉

Tämä alue Uuden-Seelannin Etelä-saarta on huomattavasti tiheämmin asuttua kuin muu osa, täällä on isompia kaupunkeja, teollisuutta, liikennettäkin aivan eri määrä kuin muualla, ihan jonoiksi asti. Liikenteessä näkyy myös rekkoja, osa hienoja Amerikan-rekkoja ja osa ”maito-autoja”. Täällä on jätti-meijereitä, joihin nuo rekat rahtaavat maitoa, jota muuten viedään Japaniinkin asti.

Alueella on myös paljon peltoja, en tunne viljoja, joten en lähde arvaamaan mitä viljellään, ei ilmeisestikään ruista, kun kerran näkemämme ja maistamamme tumma leipä oli vain väriltään tummaa, mutta maistui grahamilta.

Korkeat puu-/pensasaidat ihmetyttävät edelleen, emme ole päässeet selvyyteen ovatko ne tuulen takia vai vain uusseelantilaisten mielestä kivoja ja kauniita. Aidat ovat yleensä korkeita (jopa 10 metrisiä) ja paksuja (jopa 5 metriä), käsittämättömän kokoisia! Niitä on missä milloinkin, saattaa rajata pihaa, peltoja, niittyä tai alueita, missä on karjaa, lampaita, kauriita… Suomessa kun sellaisen aidan pihalleni laittaisi, ei sitten taloa mahtuisikaan. Niin ja ne pihapuut, ihan Helsingin kaupungin Senaatin torille hankittujen joulukuusten kokoisia…

Junaratoja menee siellä täällä, ollaan juniakin nähty, mutta ei matkustettu. Suurin osa näkemistämme on tavarajunia, mutta osa reiteistä on kuulemma matkustaja-liikennettä. Suurin osa näkemistämme ratojen ja teiden kohtauspaikoista on ollut yksitasoliittymiä, eli eivät kulje juurikaan tunneleissa teiden alta. Tosi villejä liikennemerkkejä on nämä juniin/tasoristeyksiin liittyvät…

Tultiin sopivasti lentokentälle, ei jäänyt luppoaikaa, luovutettiin auto ja tsekattiin itsemme Aucklandin lennolle. Ilma muuten alkoi lämmetä, mittari näytti jo +17 matkalla… Kiva juttu ;(

Lento austraalialaisella Jetstarilla meni nopeasti, 1 tunti 20 minuuttia, ja laskeuduttiin Aucklandiin…

Shuttlen-bussilla hotellille, olin varannut sen aivan keskustasta, ostoskadun vierestä 😉 studion, eli erillisellä makuuhuoneella, ei pröystäilyä, hotellit ovat yllättävän halpoja Aucklandissa!

Vanha tapa, tavarat hotellille ja liikkeelle, kulman ympäri ja Queen streetille. Kaupat ovat jo kiinni ja yö-elämä alkamassa, löydettiin mukava ruokapaikka, belgialaisia oluita ja italialaista ruokaa… Mukava, kansainvälinen tunnelma ja ilmakin ihan kohdallaan.

Kävimme vielä paluumatkalla hakemassa evästä omaan jääkaappiin 😉

Huomisen suunnittelua ja lasi viiniä parvekkeella, Ihan kiva …