Täällä paistaa aurinko! On ihanan lämmintä…

JUKALTA Petulle ja Jukalle: ohessa Haka-tanssi-mallia, voitte ruveta sitä harjoittelemaan, tulen sitten treeneihin katsomaan.
Niille, jotka eivät tiedä mitä tämä tarkoittaa, niin Jukat ja Petu valmentavat HIFKin tyttöjen käsipallojoukkueita ja sinne on kaivattu jotain hengenkohotus-juttua matsien alkuun 😉

Maorien haka-tanssi voi olla pelottavaa katsottavaa. Perinteen mukaan haka esitettään ennen taistoon lähtöä.Voimakkaaden äänien toivotaan pelottavan vihollista. Uhkaavat ja agressiiviset liikkeet kuvaavat nyrkkien osumista vastapuoleen ja jalkojen tallominen vihollisen maahan polkemista.

Päätettiin heti aamusta mennä sairaalaan tsekkaamaan Jukan kipsin halkaisu, eli kuinka toimimme sen kanssa. Tilannehan on se, että lentoyhtiöt vaativat, että kipsi pitää olla halkaistu, jotta kipsattu raaja, tässä tapauksessa käsi, ei esim turvotessaan aiheuta ongelmia lennon aikana. Jos kipsiä ei halkaista, ei lentoyhtiö ota pitkälle lennolle kyytiin 😉

Ajattelimme, että kun meidän Aucklandissa oloaika lyheni, pyydämme kipsin halkaisua samantien. Hyppäsimme taksiin ja ajoimme sairaalaan… Pikku narraus, ”lento tänään” muka, kipsi halkaistiin, pintaan vedettiin ohut uusi kilpsipinta, jotta se pysyy kasassa. Sairaalassa ihmettelivät, että miksi, silloin kun se avattiin ja kipsattiin uudelleen, ei kipsiä laitettu kaksiosaisena, he olisivat niin tehneet, ei olisi tarvinut mennä nyt uudelleen. Taaskaan ei maksanut mitään!

Se, miksi Jukka ei ole missään välissä joutunut maksamaan mitään, johtuu siitä, että hän oli onnettomuudessa. Jos hän olisi itse hakeutunut, esim sairastumisen takia, sairaalaan, olisi hän ulkomaalaisena joutunut maksamaan. Eikä kuulemma ihan halpaa oli ollut, no vakuutukset on sitä varten… ACC-järjestelmä kattaa kaikki onnettomuudet, Suomessa on sama tilanne ulkomaalaisten osalta.

Taas taksi ja ajoimme Sky Toverille. Ylös torniin maisemia ihailemaan, meidän onneksemme (HEH HEH, Jukalla korkean paikan kammo) matkustimme ylös hissillä, jossa oli yksi seinä lasia, eli näimme koko ajan ulos. Lattiastakin osa oli lasia 😉 Keppimies meni aivan kirkuvan punaiseksi naamaltaan ja jalat veteliksi, onneksi oli apujalat mukana 😉

Siellä sitten katselimme ja kuvailimme maisemia. Kyllä kaikki näyttää niin erilaiselta lintu-perspektiivistä. Tornista pystyi myös hyppäämään ja kävelemään ulkona: Sky Jump ja Sky Walk, me emme kokeilleet, mutta näimme kun muutama hyppäsi. Se ei ollut Benji, vaan tässä roikutiin vaijerissa, kahden alas asti menevän vaijerin välissä, eli siitä ei päässyt heilumaan eikä pudotus ollut täydellä vauhdilla. Kävelijätkin nähtiin vain kaukaa alhaa.
Sky Tower: 328 metriä korkea, maailman 12:nsneksi korkein torni, rakentaminen alkoi 1994.

Kieroajelu oli seuraavana vuorossa, hyppäsimme Sky Towerin edestä bussiin, joka kiersi kaupunkia, siitä pystyi jäämään pois tietyissä paikoissa. Heitimme ekaksi ”täyden kierroksen”, katsoimme mitä on katsottavana ja toisella keikalla sitten loikkasimme kyydistä satamassa. Makea paikka, siellä oli paljon ravintoloita ja baareja ja niiden yläkerroksissa oli asuntoja ja hotelleja.

Alue jatkui isona huvivene-satamana, en muista olenko niin makeita paatteja koskaan nähnyt, oli tietenkin myös sellaisia tavallisia-hienoja purkkareita. Aucklandia sanotaan Sailing-towniksi, se kuuluu asukaslukuun nähden eniten purjeveneitä omistaviin kaupunkeihin. Muualla ei ole näkynyt koskaan minkään näköisiä paatteja rannoilla. Olemme nähneet maastureita, joilla on trailerissa vene, ihan kuin se vietäisiin aina käytön jälkeen omalle pihalle?

PURJEHTIJAT: varmaan omalla veneellä tänne purjehtiminen olisi haasteellista 😉 mutta luulisi, että vuokraaminenkin onnistuu. Ainakin nyt on tullut niin, että olisi päässyt vaikka minne asti.

Jatkoimme matkaa bussilla ja pysähdyimme Parnell Streetille, täällä on myynnissä paljon Uuden-Seelannin omien designereiden tuotteita, ihania vanhoja taloja ja ravintoloita. Pieni välipala osoittautuikin jätti-välipalaksi…

Olimme katsoneet kartasta missä on Aucklandin HD-liike, pakkohan sielläkin oli käydä. Iso liike, paljon brätkiä ja muutakin rekvisiittaa. Uudessa-Seelannissa ei kuulemma nykyään enää paljoa rakennella pyöriä, suurin osa viime vuosina myydyistä on tehdas-varusteltuja, saas nähdä ollaanko Suomessakin menossa samaan suuntaan. Onhan jo useamman vuoden ollut uhkakuvana moottoripyörien säännölliset katsastukset. Teille, ei moottoripyöräilijöille, tiedoksi, että niiden katsastaminen ei ole ihan sama juttu kuin autojen, siihen sen tarkemmin menemättä.

Taksiin taas, poikkesimme myös Newmarketin ostosalueelle, mutta ihan turhaan, kello oli jo viisi ja lähes kaikki liikkeet olivat menneet jo kiinni ;( eipä tuotakaan muistettu… Kauenpana keskustasta on joku iso Shoping Center, mutta sinne ei jaksettu lähteä.

Ette usko, mutta taas taksiin ja satamaan, siellä oli Silo Markets, eli satamassa olevien siilojen luona oli iso ulkotilaisuus, kojuissa ruokaa ja juomaa, ihmiset olivat tuoneet myös omia eväitään, piknikvilttejä ja tuoleja. Katselimme hetken aikaa, mutta oli niin kylmä, että emme tarenneet jäädä, jatkoimme matkaa konttiravintola-alueelle ja löysimme yhden kolon itsellemme.

Tämä oli jo toinen konttialue, vastaava oli Christchutcissa, kontteista oli rakennettu isojakin tiloja, jätetty karuiksi, ”rosoisiksi”, minun mieleeni kyllä! Tällaisia vastaavia juttuja on vaikea Suomessa tehdä, kun meillä on niin vähän ihmisiä, jotka käyvät ulkona, esimerkiksi täällä Aucklandin konttialueella liikkuu varmaan päivittäin jokunen tuhat ihmistä, osa turisteja tietenkin, mutta itse aucklandlaisiakin täällä on paljon.

Tämä tuuli ja kylmyys on kuulemma ihan poikkeuksellista, mutta jos todellista hellettä halut, tule helmikuussa.

TäälläAucklandin keskustassa on jokunen kerrostalo, juttelin yhden paikallisen kanssa ja hän kertoi, että nykyään nuoret haluavat muuttaa keskustaan kerrostaloon, eli tämän maan ”kaikille oma omakotitalo”-ajatusmalli on muuttumassa. Tässä maassa on oikeasti paljon pikkukaupunkeja joissa kaikki asuvat omakotitaloissa, ainostaan ihan suurimmissa on kerrostaloja.

Kiertelimme hetken aikaa sataman alueella ja Queen Streetillä, mutta alkoi olla niin kylmä, että nappasimme taksin ja lähdimme hotellille. Kaupungilla partioi huomioliiveissä vapaaehtoisia, nuoriso kuulemma rellestää ja juo viinaa kaupungilla viikonloppuisin! HEH HEH ei nämä uusiseelantilaiset ihan ”herranterttuja” olekaan 😉 mutta suomalaisia siistinpiä, se täytyy sanoa 😉

Auckland olisi mainio lomakohde, täältä voi tehdä monenlaisia päivän retkiä eripuolille maata, suosittelen 😉