Sipe valvoi ja pakkasi aamuyöhön, tuli mun luo 2.00 ja kömpi nukkumaan, en herannyt, taisin nukkua sikeasti :} Herätys 5.00.
MATKATAVARAT: reppu per nenä, kypärät kädesä, eli vain käsimatkatavarat.Nyt on sitten menoa, varmaan monta asiaa on jäänyt tekemättä, mutta mitä sillä on väliä, pääasia, että ollaan liikkeellä….

 

Kentällä aamukaffet ja konjakit, ihan vaan mahalääkkeeksi…
Pariisin lento meni nopeasti, tuntui, että hyvä jos kerkesi ilmaan kun jo laskeuduttiin. Terminaalin vaihtoon meni lähes tunti, kun ei heti katsottu oikein lähtöporttia, E2 jakautuu useaan: E2K, E2L, E2M. Itseasiassa olen samasta paikasta tainnut lähteä aikaisemminkin. Ilman sähläystä siihen olisi mennyt 5 minuuttia vähemmän ja Turbo-vauhdilla varmaan 40 minuuttia.
Kaikki hienot hajuvesikaupat ohitettiin 😉

Vietnam-kirjan sana-osaa selatessa löytyi ”l^au d’ai” eli LINNA, salanimi Mariannelle terveisiä…

Hanoin koneessa taisi olla suurin osa eurooppalaisia, yllättävää, ajattelimme, että olisi ollut vietnamilaisia, joko euroopassa asuvia, tai muuten kotiin menossa.
Kone oli aivan täynnä, saimme vieruskaveriksemme vietnamilaisten vanhemman miehen. Muuten meni ihan kivasti, mutta ruuan jälkeen alkoi ähellyksellä, hampaiden imeskelyllä ja röyhtäilyllä säestettyä hampaiden puhdistaminen. Ällöttävää, Sipen piti laittaa kuulokkeet päähän kun istui siinä vieressä. Muistan, että olen kuullut tai lukenut (HITTO, täytyy saada automaattinen oikoluku pois päältä… nytkin luki ’olen kuollut’), että kaikki tuollainen kuuluu esim kiinalaisessa kulttuurissa kuvaan, mitä parempaa on ollut ruoka, sitä enemmän jälki-sähläysta: royhtaillaan, kaivellaan hampaita, ahistaan, pihistaan…