Nukuimme laivassa yllättävän hyvin, lämmintä varmaan 12 astetta, mutta peitot olivat paksut. Oli kyllä ilmalämpöpumppukin huoneessa, mutta ei edes tullut mieleen, että sen olisi laittanut päälle, millaisessa kunnossa mahtoi olla ja ovessa oli niin suuret raot, että lämpö olisi karannut. Aamulla oli taas jo 20 astetta lämmintä.
Aamupala oli vaatimaton, mutta riittävä: kahvia, paahtoleipää ja mehua.
Laiva ajettiin saaren laituriin ja väkeä siirtyi laivasta toiseen, kaikkia laivoja ei kannattanut ajaa varsinaiseen satamaan. Samalla saimme edellisenä päivänä luolareissusta(leopardista ehdotti ohjelma) itse maksetut sisäänpääsymaksut takaisin. Uskomatonta, olimme varmoja, että kukaan ei enää muista sitä.
Mukana reissulla ollut Anna (Norjalaisvietnamilainen), oli ollut suureksi avuksi monelle, ilman hänen vietnaminkielen taitoaan, olisi meidän vihreä opas matkallamme ollut pulassa, millä hän raukka olisi saanut selitettyä meille, että hänellä ei ollut rahaa maksaa niitä meidän luolalippuja. Monissa muissakin asioissa o,i Annasta apua 🙂
Villin näköisiä saaria, yksi on päässyt 200000 setelinkin.
Satamasta sitten syömään, matkaan kuuluva päiväruoka, sieltä taas bussiin ja kohti Hanoita, torkkuen ja maisemia katsellen.
Hanoissa sitten heti mopokauppaan, tekemään paperit ja sopimaan yksityiskohdat, heh heh. Me siis maksoimme ja saimme rekisteriotteet, siniset kortit. Thats it. Katsottiin mopot läpi, kuvattiin ne, vanhathan ne ovat, mutta jos jotain tulee, osaa joka kylän ukko korjata ne. Sovittiin aamuksi treffit 8.45.
Menimme hotelliimme, tappelimme toimimattoman netin kanssa ja lähdimme kaupungille. Aivan upeaa, valaistu kaupunki, ihan mielettömästi väkeä, kojut ja kaupat auki. Kävimme syömässä kadulla, tilauksen jälkeen pöytään tuotiin kuppi, missä oli kirkasta nestettä ja muutama porkkananpala, sitä sitten ihmettelemme, muistin, että olin joskus kuullut suomalaisesta, joka oli juonut käsienpesuveden … Sipen ehdotti, että kysy, ja minähän kysyin… saimme koko henkilökunnan nauramaan vedet silmissä, astiassa oli kevätrullien dippauskastiketta. Sitä sitten naurettiin moneen kertaan.




