TÄMÄ ON SE PÄIVÄ

Herätys klo 7.00, kamat kasaan, aamupalalle ja MOPOJA hakemaan, siis meillähän on moottoripyörät, Sipellä xxx 110cc, vuosimallia 1979 ja Katalla fft 110cc, vuosimallia 1987. Niin retrot kuin vain voi olla, mahtavat pelit, reilusti isommat kuin yleisesti liikenteessä näkee. Sipen mopossa on musta tankki ja punainen tähti, makeen näköinen.

Herra Phuk oli ajoissa paikalla, kävimme vielä muutamat yksityiskohdat mopoista, tsekkasimme öljyt, pakkasimme mopot. Herra Phuk lupasi saatella meitä alkumatkan, lähinnä ulos kaupungista, suunnasta meillä kun ei hajuakaan.

LIIKKEELLE! … liikkeelle … siis liiiikkkkeeeelle … pikku kangertelun jälkeen saimme mopot pysymään käynnissä ja pääsimme tosiaankin liikkeelle.

Ensimmäiset kolme kilometriä menivät ihan ok, sitten ajettiin kiskojen yli ja Katan mopon startti sanoi sopimuksen irti, nappula totaalinen hengetön. Herra Phuk kysyi, että kummin tehdään, soitetaanko kaveri tuomaan osia ja hän korjaa, vai pysähdymmekö me myöhemmin jonnekin ”korjaamolle”, ei kuulemma kallista. Noh, onneksi on sen verran vanha värkki, että lähtee käyntiin polkaisemalla (jos lähtee). Ei muuta kuin testaamaan, käyntiin lähti, niin ja siitähän tulee lisää rispektii, kun polkee kadun reunassa 🙂

Herra Phuk saatteli meitä vielä jonkin matkaa, liikenteen määrä kasvoi kun kadut levenivät, nythän on lauantai, eli ei niiiiiin kovat ruuhkat kuin arkisin, HEH heh…

Hyvästelimme herra Phukin ja jatkoimme matkaa ja muutaman kilometrin jälkeen menimme tankille, tankit täyteen ja nokka kohti seikkailuja…

Ajettiin juuri sellaisessa ruuhkassa millaisia kuvia on nähnyt netissäkin, mopojen väli 20 senttiä, jopa 8 mopoa vierekkäin, seassa henkilöautoja, busseja, kuorma-autoja, rekkoja, plkupyöriä… tätä ”ryhmäajoa” kesti ainakin tunnin.

Suuntasimme Hanoista länteen menevää tietä, kohti Mai Ch’au:ta, 140 km, ei nähty oikeastaan yhtään asumatonta aluetta, pieniä kaupunkeja toinen toisessaan kiinni. Liikenne harveni pikku hiljaa, mutta mopoja ja rekkoja silti riittää. Kaikkialla, ollaan kaupungissa tai maaseudulla, torvet soivat, takana tuleva ilmoittaa, että täältä tullaan!

Tiet huononevat, mutta maisemat paranevat, upeita laihoja vuoria, kuvauksellista. Pysähdymme muutamassa pikku paikassa, yhdessä kävimme nostamassa rahaa automaatista, kun minkäänlaista rahanvaihto-paikkaa ei oltu nähty missään Hanoin jälkeen. Seuraava pysähdys oli juomatauko paikallisessa baarissa, cocacola ja kookos maksoivat 35000, eli 1,50, testattiin myös vessa, reikä lattiassa, ihan siisti. Täällä on kaikkialla vessoissa kenkiä, eli ei mennä omilla kengillä sinne, eli jos siellä on lattialla jotain, ei se kulkeudu sisään, fiksua 🙂

Pysähdyttiin vielä muutama kerta katsomaan karttaa (jossain luki, ettei muka olisi karttoja, on niitä ja ihan kelvollinen ostettiin herra Phukilta) ja yhdellä pysähdyksellä ostettiin banaanit. Yhden mamman tarakalla oli koira häkissä, siinä sitä katselivat toisen mamman kanssa, taisi olla koira myyntiin (ruoaksi) tarjolla. (ARTTU: ÄLÄ KOMMENTOI MITÄÄN) surullista…

Meidät oli ohitettu varmaan miljoona viisisataa seitsemänkymmentä kolme tuhatta kuusisataa kaksikymmentä kahdeksan kertaa, mutta kyllä mekin olemme ohittaneet: hitaampia mopoja, pyöriä, kävelijöitä, koiria ja tiellä käveleviä lehmiä.

Ennen kuutta saavuimme ccc, tunnettu alkuperäiskansan kylästä, kun ajoimme pääkatua, bongasi yksi mies meidät ja tarjosi majapaikkaa sellaisesta kodista. Kävimme katsomassa, mutta juuri nyt ei siskonpetissä nukkuminen innostanut, halusimme oman huoneen, tosin siskokset-huoneen olisi saanut privaatti-käyttöön lisämaksusta, eikä toisaalta olisi ollut edes varmaa olisiko muita nukkujia edes tullut.

Keskustasta löytyi pieni, tosi siisti hotelli, tingittyyn hintaan. Mopot sisälle, tavarat huoneeseen ja syömään, taas saimme hyvää ruokaa.

Huoneessa oli vielä tarkoitus, että suunnittelisimme seuraavan päivän reittiä, Laosin puolelle rajanylitys-paikkoja, kirjoittaisimme blogia … Katin kontit … ensin putosi Kata kone sylissä, sitten Sipen sormi puhelimen näppäimellä, muutaman yrityksen jälkeen annoimme periksi, alettiin nukkumaan vähän jälkeen 21.00, taisi olla hiukka jännittävä päivä ..