Ensimmäinen kostea päivä koko reissulla, ei sada, tihkua ilmassa.

Aamupalalle samaan paikkaan kuin edellisenä iltana syömään, viittomakielellä saimme munat ja leivät, hyvää ja halpaa.

Ajeltiin kaupungin satamaan ja sieltä luolareissulle. Yksi vietnamilainen kaksikko pyysi heidän vuokraamansa veneen kyytiin, pääsemme reissuun pelkkien pääsylippujen hinnalla. Sopi meille 🙂

Putputeltiin suoraan luolaan sisään, 800 m, UPEAA. Toiseen luolaan päästäkseen piti kiivetä vuorenhuipulle: 480 porrasta, kyllä tuli kuuma ajovehkeissä, sisällä luolassa varmaan vielä 100 porrasta ja sama takaisin alas. HUHHUH mutta vaiva kannatti, tosi makee paikka. Joka veneessä oli opas,  meidän veneen opas otti kaveruksista poseerauskuvia siellä sun tällä, ulkomaalaisille ei tarjota tätä palvelua, eivät kuulemma halua … varmaan totta.

Venereissulta palattamme, ehdotti kaksikosta se, joka osasi mutaman sanan englantia, että ajaisimme yhdessä jonkin matka. Se sopi meille. He ovat kaksi päällä liikkeellä, varvassandaaleissa, jääkiekkokypärän näköiset kypärät päässä, ei visiiriä, ei ajolaseja, ei hanskoja… ajettiin 40 kilsaa, sadeviitan suikaleet vain lenteli Ilmassa. Mahtoi heillä olla kylmä. Perillä sitten ajeltiin edes takaisin etsittiin sopivaa hotellia. Kaverukset tulivat samaan hotelliin, mutta jäivät illaksi tekemään hommia huoneeseen.

Asettautuessamme huoneeseemme, oli kylppärin ovella torakka, respan täti tuli juuri sopivasti tuomaan wifin tunnusta, käveli kylppäriin, astui torakan litteäksi, otti kintusta kiinni ja nakkasi vessan pönttöön.

Hotellille tullessamme, olimme huomanneet Hostellin, jossa oli lännen-tyylinen lautaseinä, suunnistimme sitä kohden toiveikkaiba, kannatti, saimme lähes kinkkua, grillattua possunlihaa! Paikaa piti englantilaiskundi vietnamilaisen tyttöystävänsä kanssa.

Jotenkin oli jäänyt makean kaipuu raskaan ruon jälkeen, poikkesimme vielä vohveleille toiseen eurooppalaistyyliseen paikkaan.

Todellinen joulun kohokohta odotti hotellin nurkalla, luterilainen jumalanpalvelus, huipentuen joulupukin tuloon, Sipe pääsi pukin kanssa kuvaankin (ei kuitenkaan polvelle istumaan). Minun vaalea tukkani houkutti ihmistä pyytämään minut kaverikseen selffieen, heh…

Kylppärissä ei näkynyt ketään, valot paloi koko yön 🙂 piti tarkastaa, ettei vaan peiton kulma putoa lattialle 🙂

Tämä tie nro 15, Ho Chi Minin tie, sivuvetoineen, on ollut hyvä valinta, paljon näkemistä, vähän liikennettä ja tie loistavassa kunnossa.