Aamuherätys klo 5.00! Jostain läheltä alkoi kuulua TODELLA LUJAA aamujumppa, sellainen mikä on ollut joskus kiinalaisessa elokuvassa, ohjeita ilmeisesti ”tai-vu-ta va-sem-mall-le… yy kaa koo … kesti 10 minuuttia. Sama toistui kuudelta, sitten ei enää saautkaan nukuttua 😦

Aamupalalta tultaessa Sipe otti meidän pyykit ja mieltön juttu, olin unohtanut LUOTTOKORTIT ajohousujen taskuun, APUA! Siinä ne nököttivät pyykkipussin päällä! Todellista rehellisyyttä, emme ole kyllä missään törmänneet huijareihin, ei tietenkään saa tuudittautua siihen, että kaikkialla olisi samanlaista. KIITOS Vietnam!

Samaan hotelliin oli tullut eilen moottoripyöräryhmä (10 henkeä), ainakin osa australialaisia, olivat Ho Chi Ministä matkalla Hanoihin Easyriderin matkalla. Brätkät olivat sekalainen valikoima customeja ja kyykkäreitä, kooltaan 110-500 kuutioisiin. Hämmästelivät meitä, ehkä vähän taisivat kadehtiakin, kun meillä oli ihan oma reissu, heillä kun oli iso ryhmä, tiukka aikataulu, 2 opasta…

Edellisen illan kanat sitten olivatkin olleet vähän villejä, Sipelle kävi perinteinen mahan kääntö, Katalle pikkasen murinaa … onneksi ei vakavampaa … mistään kadulta syödystä ei ole tullut mitään, kaikenlaista on kokeiltu,  kokeilaan tulevaisuudessakin.

Liikkeelle ilman sadekamoja, mutta kun alettiin nousemaan vuoristoon, alkoi kosteus tiivistyä ja puettiin sadekamat.

WWW tekee täällä jotain, valitettavasti ”kyltti” on sen verran huonossa kunnossa ettei saanut selvää. Liekö tämä ilmasto syynä moiseen.

Olimme lukeneet, että jossain täällä on se suomalainenkin, Lauri Törni taistellut ja pudonnut koneellaan. Tarkkaa paikkaa ei ole tiedossamme, mutta yksi taistelijoiden muistomerkki nähtiin, sovitaan, että siinä Laurinkin muistolaatta 🙂

Ilma parani vuoren toisella puolella ja saimme sadekamat pois! Kahvilan poika, 10v, oli tosi innoissaan puhuessaan muutaman lauseen englantia, laskettiin yhdessä kymmeneen, hänen ikäänsä. Aurinkokin alkoi paistamaan! Ajeltiin läpi laakson jos toisenkin, ihan selvästi rehevänpää ja vauraanpaa. Maisemat on upeat, vuoria näkyy joka puolella taivaanrannassa, nämä eivät ole korkeita, kasvillisuus jatkuu ylös asti. Ajeltiin pitkät pätkät leveän joen vartta, samanlaista sameaa vettä kuin Suomessakin.

Pysähdyttiin yhdessä kaupungissa, tarkoituksena oli, että selvittäisimme kuinka pääsisi Laosiin, mutta yhtään, ei ainuttakaan tyyppiä, kuka osaisi edes muutaman sanan englantia. Näimme bussifirman mainoksen ”Vietnam-Laos”, aikataulkin sinällä, mutta emme saaneet asiaamme edes pantomiinilla kerrottua niin, että olisivat tajunneet mitä ollaan vailla. Lopulta ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa seuraavaan kaupunkiin.

Ei tämäkään iso kaupunki ollut, mutta tupsahdimme juuri sen hotellin pihalle missä kaveri puhui englantia, JIPPII! Hän alkoi hoitamaan meidän matkasuunnitelmaa, eli jätetään mopot tänne ja mennään bussilalla Laosiin aamulla ja palataan myöhään illalla takaisin samaan hotelliin, mopoja kun ei uskalla viedä maasta pois, jos ei saada tuoda takaisin Vietnamiin. Emme tiedä, kun emme ole saaneet asiaan mistään vastausta.

Ruokapaikan etsintä ei tuonut tulosta, ainoa aukioleva paikka mikä löytyi, oli kana-ravintola, tänään ei kanaa, kiitos. Yhtään leivänmyyjääkään ei näkynyt, eli vaihtoehdot vähissä, onneksi saatiin hedelmiä ja yksi sekatavarakauppa oli auki, saimme limua, pähkinöitä ja karkkia. Siinä karkkeja katsellessa juoksi hiiri jaloissamme. Kaikkeen tottuu, heh heh. Ostetaan muuten paketissa olevia karkkeja 🙂

Hotellin terassilla, lasten kalusteissa, istuimme vielä oluen verran ja katselimme ihmisiä. Meidän hotellin terassilla oli mahdollisuus olla vähän niinkuin Road Moviessa (muistatte varmaan amerikkalaisista elokuvista, kun ne menevät autolla elokuviin, nuoret parit istuvat omissa autoissaan pussailemassa), tässä hotellilla kun oli jättikangas-tv. Tai jääkiekko- tai jalkapallokisojen kisakatsomot bubeissa.

Ihanaa pakata kuivat tavarat 🙂