Heräsimme ajoissa, kun meidän piti mennä Laosiin. Onneksi kävimme homman läpi respan kaverin kanssa, meidän olisikin pitänyt olla yötä Laosissa, se ei nyt valitettavasti käynyt, menee liikaa aikaa… Raja on auki vain aamupäivällä, eli ei tule iltabusseja.

Tavarat kasaan mopon päälle ja menoksi. Tie näytti hyvältä, samoin ilma, JES …

Onnea ei kestänyt pitkään, taas tietyömaata, hekvetillistä pomputusta. Kata ajoi edellä ja kyttäsi ajolinjoja, väisteli kuoppia, yritti lukea kylttejä, Sipe perässä, seuraten Katan ajolinjoja ja väistellen myös ne kuopat, joihin Kata ajoi, lukien karttaa ja ihan selvästi ottaen kuvia myös!

Ollaan ajettu enduroa, välillä luistellen sepelillä (se asfalltin alle tuleva kova aines) ja pärjätty paremmin kovemmassa vauhdissa kuin skootterilla ajavat 🙂 Tulee vimputettua vyötäröä! JIHAA! Hiekka narskuu hampaissa? … Välillä stopataan ja tsekataan (ta-va-taan) kyltit ja kartta, että tiedetään minne mennään.

Pysähdyttiin kahville, käytiin muuten vaatekaupassakin, halpaa on, kun vaan tietäisi mitä laukusta heittäisi pois 😦 hyvän näköiset farkut saisi reilulla 10 eurolla. Niin jos löytyy edes kokoja, Kata ylisuuri ja Sipe näiden kokoa XL, hahhah Lotalle ja muille pikkuisille täältä löytyisi vaikka mitä.

Traktoreita ei täällä tosiaa näy, mutta maatyökoneita polttomoottoreilla on tänään näkynyt monia, aika karun näköisiä, ruosteisia, käryäviä, vähän niin kuin tee-se-itse traktoreita. KKyydissä karun näköisiä tyyppejä.

Käytämme Google Mapsä niin, että aina aamulla katsomme tulevan ajoreitin tabletista suurennettuna, sitten päivän mittaan, vaikkei ole verkkoakaan, Google Maps päivittää sijaintimme, hauska katsoa, kun sininen pallo juoksee tietä pitkin kartalla sinne missä nyt olemme.

Mikälie-kaupunki missälie… olemme aina kiinnostavia,  kaikki haluavat jonkinlaiseen kontaktiin kanssamme…

Tultiin Ea Drangiin juuri ennen pimenemistä, kunniakierros kaupungin torilla, todella paljon kauppiaita, juuri ja juuri mahduttiin välistä, hotellikin löytyi lopulta pääväylän varrelta! Ei tunnistettu, kun siinä ei lukenut HOTEL,vain jotain vietnamiksi.

Respan täti katsoi meitä vähän pitkään, näytti hinnan seinältä moneen kertaan, epäili varmaan meidän maksukykyä.

Majoittumisen jälkeen ruoka-jahtiin, vähän on välillä haasteellista, kun kaikki menee kiinni aikaisin. Löydettiin grilli, täynnä paikallisia, mutta ainoa ja tosi hyvä tuoksu houkutteli meidät sisälle. Siispä saimme nenän eteen annoket, jossa oli riisipedillä oueksi hakattu, grillattu possun pihvi, kahta epämääräistä salaattia tai pikkelssin sukulaista. Hyvää oli!

Taas saatiin lapsia juttuseuraksi, ne ovat niin innoissaan kun kysytään nimeä ja muuta helppoa, silmät loistaen he puhuvat ne muutamat sanat englantia ja polleana kertovat keskustelujaan vanhemmille. Varmaan seuraavana päivänä koulussa riittää puhumista.

Hotellilla kirjalliset tehtävät, päivän seikkailun läpikäymistä. Kyllä on ollut hauskaa! Rahaa kuluu tosi vähän, jos sniiduilisi, menisi varmaan vähemmänkin, mutta sellainen 25-35 dollaria päivä kahdelta.