Pariisissa koneen vaihto, ei pahoja ruuhkia, mutta kyllä aikaa kuluu, bussilla toiseen terminaaliin ja sielläkin pitkät kävelyt, taidettin mennä kolmen turvatarkastuksen läpi taas. Hyvä, että tarkastavat!

Finnairin kone tuntui tosi siistiltä ja suomenkieli kuulosti kivalta, on se vaan kiva tulla kotiin reissusta! Jukka vastassa kukkien ja suukkojen kanssa 😀

Tavarat levälleen terassille yöksi, jos vaikka joku pikku hämähäkki olisi päättänyt lähteä mukaan, ei ne ainakaan sisälle asti tulisi…

Seuraavia matkoja on jo ideoitu …

Aamulla ylös reippaasti, aamupala aurinkoisella terassilla, paikalliset ihmettelivät miten me voidaan istua auringossa? Pakko ottaa talteen viimiset säteet! Perus-aamupala, paistettua kananmunaa, vaalea hötöleipää…en muuten hetkeen syö valkoista sämpylää!

Mentiin uudellen kauppahallin, sama juttu, jos vain vilkaisitkin johonkin, oltiin sitä heti sinulle myymässä. Kun keksin etsiä trikoita, joissa on joku yksityiskohta, sain olla rauhassa kun sellaisia ei kenelläkään ollut. Hinnoissa on ilmaa, pitää tinkiä, ei millään jaksa. Muutamissa liikkeissä luki, että kiinteät hinnat, mikä selkeyttää huomattavasti, ostat tai et, ei mitään ”what’s your last price, maam?” ja perässä juoksemisia. Yksinkertaista, katso hinta, ostatko vai etkö…

Kierrettiin kaduilla todella pitkä lenki, katseltiin kaupunkia ja ihmisiä, oli katuja, joissa myytiin mopon osia, oli räätäli-katu, mopon satuloita -katu, juhlapukuja-katu, arabi-tyylisiä vaatteita -katu, astia-katu, huonekalu-katu…

Ihmisistä täällä HCMissä huomaa, että on selvästi enemmän syöty länsimaista ruokaa (pullukampia), pukeutuminen selvästi länsimaisenpaa, kielitaitoisempaa porukkaa, vaaleanpaa ihonväriltään, huomattiin mainoksista, että lähes kaikissa kosteusvoiteissa on valkaisevia aineita.

Ostetiin lentolaukut, lisälaukuiksi 🙂 me laitetaan ne ruumaan menemään, mennään koneeseen, niin kuin säännöissä sanotaan, yhden laukun kanssa.

Tästäkin asiasta voisi kirjoittaa kirjan, millaisia pakaaseja ihmiset ovat ihan pokkana tuoneet käsimatkatavaroina koneeseen! Vain yhden kerran olen nähnyt, että ei anneta tuoda kuin sen yhden laukun käsilaukun lisäksi, loput on kerätty häkkikärryyn ja viety ruumaan, pari kertaa olen matkalaukkujen ruumaan luovutuksessa nähnyt kun on pyydetty laittamaan lentokoneeseen menossa oleva laukku laatikkoon, joka on käsimatkatavaran max kokoinen (56x45x25cm) Punnitavaksi olen nähnyt muutaman joutuneen laittamaan ja maksamaan lisämaksua (saa tuoda max 8 kg per matkustaja). Sääntö: yksi laukku yläkaappiin + takki yläkaappiin + käsilaukku/läppäri/pikkureppu ed penkin alle jalkatilaan, yhteensä max paino 8 kg, busineksessa kaksi laukkua 🙂

Hauskin juttu minkä olen kuullut, on että joskus mennä vuosina Bulgariassa piti isompien ihmisten nousta vaa’alla tavaroineen ja maksaa lisämaksua, ihmisoikeus-aktivistit taisivat sen kieltää. Tosin jostain olen lukenut muutama vuosi sitten, että jossain päin maailmaa halpalentoyhtiöt ovat suunnitelleet sen käyttöönottoa, kun koneessa polttiaineen kulutukseen vaikuttaa suoraan kuljetettavan lastin paino, on se sitten tavaraa tai läskiä 🙂 Eli ostaisit kilohintaisen matkan 🙂 ovat myös suunnitelleet lyhyille lennoille seisomapaikkoja, mutta ne eivät menneet läpi, onneksi!

Käytiin ajoissa syömässä, saadaan pakata rauhassa, kaikki mahdollinen ruumaan, mahdollisimman vähän tavaraa käsimatkatavaraksi, helppo liikkua kentällä.

Hotellin pitäjä tilasi meille taksin, oli kiva vielä viimeisen kerran katsella kaupunkia taksin ikkunoista, hulinaa ja vilskettä, torvien toitotusta, vähän kaihoisasti mopoja, siellä mekin vilistimme muutama päivä sitten.

Kenttä oli helppo, eikä kauheita ruuhkia, tosin minä valitsin jonon, HITAIN JONO! Älkää antako minun valita jonoa, ei onnistu, valitsen aina hitaimman jonon, ihan mikä jono tahansa, valitsen väärin 😦

Koneeseen saatiin viereen pieni vietnamilainen mummo, jota sitten neuvottiin viittomakielellä kun yhteistä kieltä ei ollut, minnehän mummu oli menossa? Me nukuttiin monta-monta tuntia, heräsin välillä siihen, että kirpeä tiikeripalsamin haju tuli nenään ja silmiä kirveli. Mummu levitteli sitä kaulalleen, hiusrajaan ja naamalleen, Sipe veikkasi, minun kirvelyn johtuvan siitä, että mummu taisi laittaa minunkin naamalle sitä. Mummu tilasi aina saman ruoan kuin mekin, mutta sai aina vietnamilaisen annoksen, jotenkin kornia stuerteilta (vai mitä ne miespuoliset lentoemännät on?) no, sa ttoihan se olla, että kokemuksesta tietävät, että ne länsimaiset ruoat ei olisi mummolle uponneet, jugurtti ainakin jäi maistamisen jälkeen syömättä.

Ylös ja liikkelle, ei viitsitty jäädä omalle kadulle aamupalalle, vaan lähdettiin kävelemän oletettujen ostoskatujen suuntaan … no, tulihan tehtyä kunnon aamulenkki! Kävelimme pitkät pätkät huonompien alueiden läpi, täällä muuten katu saattaa muuttua ihan täysin risteyksessä, aivan toinen maailma! Ensin rähjäistä, huonokuntoisia taloja, kaikki syövät kadulla, enemmän ja vähemmän paskasta, sitten tosi siistiä, ovella vartiat, hieno auto…

Kahvipaikka löytyi ja vähän tylsä iso ostoskeskus, totaalisen siisti, samat kamat kuin muullakin, monet brändit löytyy Suomestakin… kaupat sisutettu samaan tyyliin kuin TOSI-TOSI-hienoissa kaupoissa: Versace, Dior, Louis Vuiton… kaikkia vaatteita yksi kappale näytillä, haetaan takahuoneesta muut koot, jos on, aina ei. Myyjät katsovat asiakasta ja arvioivat koon, Sipelle kävi niin, että valkkasi mekon ja puseron, antoi myyjälle (se otti ne!) ja kun Sipe meni sovituskoppiin, oli vaatteet muuttuneet isommiksi! Myyjä sanoi ”sori” ja haki pienemmät takaisin 🙂

Ekat suomalaiset nähtiin ostarin terassilla, EKAT koko reissulla.

Ari, johon olimme tutustuneet netin kautta (hän kun asuu HCMissä ja moottoripyöräilee), tuli meitä tapaamaan. Harmi, emme olleet saaneet hänen yhteyttä koko matkan aikana, gmailini ei toiminut jostain syystä Vietnamiin, eikä paikallinen puhelinkorttini. Istuimme terassilla ja kuuntelimme hänen tarinoita ”elävästä elämästä Vietnamissa”: liikenteestä, vietnamilaisista … olemme olleet tosi onnekkaita kun meille ei ole sattunut mitää liikenteessä, onneksi, sillä jos joku kolari olisi sattunut, olisimme ulkomaalaisina varmasti olleet syylliset. Eikä meitä ole huijattu, eivät vietnamilaiset ole aina niin rehellisiä, TOTTAKAI olemme välillä maksaneet ylihintaa jostain 🙂

Viereisessä pöydässä istui muutama suomi-kundi, pysähtyivät juttelemaan kun lähtivät pois, olivat viisuminpäivitys-matkalla Taikuista, olivat olleet Aasiassa jo jonkin aikaa. Samallaisia tyyppejä näkyy paljon, tullaan tänne näihin halpoihin maihin zillaileen. Nuoret aikuiset tekevät sitä palon ympäri maailma, ei mennä vakkariin töihin, tehdään töitä sen verran kun on pakko, ei hankita kummemmin omaisuutta… down siftataan hidastetaan, eletään maanläheisemmin… ihan fiksua. Nyt 4-5-kymppiset yrittää vimmatusti päästä tavaroista eroon, esim antikvariaatit ja kirpparit yli pursuaa kirjoja ja kaikkea krääsää.

Lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja törmättiin Puisto-jumppaaviin naisiin, musiikki soi ja jengi veivasi, olisi varmaan pitänyt mennä mukaan, on sen verran tullut syötyä 😦 ei menty … Puistossa pelattiin jalka-sulkapalloa ja lentopalloa, lenkkeiltiin, oltiin piknikillä, rentoa.

Ruokaa ja pikku ostokset, kaikenlaista 🙂 kohta tarvitaan lisälaukku 🙂

Sipe kävi vielä hieronnassa rusautettavana.

On ollut hieno päivä, ei voi valittaa, mutta kyllä asuminen tällaisessa hullunmyllyssä vaatisi aika paljon, Helsinki tuntuu tämän jälkeen ihanan kotoisalta pikkukylältä 🙂

Kuuma ja hikinen HCM herää yllättävän myöhään, vai onko se vain meidän katu? Taitaa olla… mutta hyvä niin, ei se tarkoita, että nukuisimme myöhään, vaan meidän annetaan itse päättä (lähes) miten myöhään nukutaan…. n. 7.00. Tällaiset hotelli-kadut ovat hyviä 🙂

Kerittiin nappaamaan aamupalat naapuri-ravintolassa, sitten pahimmat kurat ja teipit pois mopoista, ruuvit kireällä… ostajaa odottamaan 🙂

Herra Punkin kaveri tuli, tsekkas mopot ja osti pois, annettiin rojua mukaan. Hyvät kaupat molemmille, hän sai loisto vehkeet, pikkasella tuunauksella voi myydä ”kovaan hintaan” ja me saatii OK hinta ja ei tarvinut nähdä yhtään vaivaa homman kanssa. Mopoille jäi meille hintaa 125 dollaria per nekku, sillä rahalla esim Jenkeissä, Englannissa tai Uudessa-Seelannissa et saisi HD:tä edes päiväksi, eli ihan käypä hinta. JOO joo, joku miettii varmaan, että ”miksi pitää olla HD” …. Miksi pitää olla siniset sukat? Miksi pitää olla Audi? Miksi pitää olla kinkkua leivän päälle? Miksi pitää matkustaa ulkomaille? Miksi… Kun haluu, mitä kukakin itse haluu, on se hänen asiansa, kunhan tekee sen omalla lompakollaan 🙂

Käytiin vaihtamassa vähän shoppailu-rahaa ja ekan kerran meiltä kysyttiin passia rahaa vaihdettassa pankissa, ei ollut mukana, mutta me ollaan kätevinä emäntänä tallennettu sähköpostiin tärkeät paperit: passin, viisumin, ajokortin kuvat, lentoliput… Älä tallenna tietenkään nimellä ”passi” … jotain muuta sähköpostin aiheeksi, minkä itse tiedät. Taksiin ja suuntana Hd-liike, kaupunki on niin valtava, yli 9 miljoonaa asukasta (varmaan useampi miljoona mopoa!), matkat ovat pitkät, vaikka kartalla näyttää lyhyeltä. Taksilla ei ole navigaattoria,onneksi meillä on, päästään perille!

Iso kauppa, samanlainen kuin muuallakin maailmassa, konseptia valvotaan tarkkaan. Hinnatkin taitavat olla samat, kamat ihan ns. Suomen hinnoissa, jotain pientä tarttui mukaan…

Taksi oli sovitusti odottamassa, ajettiin samoille nurkille takaisin, suuntana kenkäkatu 🙂 no, näillä halvoilla kaduilla on turisteille sandaaleita ja melko huonolaatuisia ”muovi eläimen nahka” -kenkiä… kalliimmilta ostoskaduilta löytyi sitten niitä parempiakin, edullisempia kuitenkin kuin Suomessa.

Jätti-kappahallin läpikävelyn jälkeen oli pakko päästä juomaan, alku meni hallissa hyvin, mutta sitten löi kalan haju niin pahasta kasvoille…

Istahdimme tosi siistille terassille, kadunreuna-pöytä osoittautui huonoksi valinnaksi, kerjäläisiä ja kaupustelijoita tuli ihan ärsytykseen asti. Täällä ne ovat vielä suht koht kohteliaita, eivät agressiiviia, tai hyökkääviä. Pitäisi osata kysyä, että miksette ole paikallisten kimpussa? Isojen turistikeskittymien ongelma…

Toinen taksikeikka oli Hard Rock Cafeeseen, pettymys, vaatimattomin, missä ollaan käyty, ensimmäisen kerran muuten Vietnamissa törmättiin veroon, eli siihen ärsyttävään juttuun, että hinnat eivät ole ne mitä listalla on, vaan kaikkeen lisätään vero päälle, sama tyhmä käytäntö Jenkeissä. Miksi se ei voi olla hinnassa valmiina, ei tajuu…

Taksilla ”kotiin”, ostosten tsekkaus, lähinnä, että ostetaanko lisää matkalaukkuja HEH HEH, tarjolla hyvän näköisiä lentolaukkuja edullisesti. Ostettiin ”tallikengät”, oranssi-musta-ruudulliset korkkarit (kroko 36), sopii niin hyvin tallin sisustukseen:-) voihan ne sitten vaikka myydä jollekin…

Iltaruokaa ei tarvinut etsiä, kun ollaan ihan hoodeilla, taas löytyi helposti hyvä ruokapaikka kadun reunasta, siinä voi pällistellä ohikulkijoita.

Vähän haluttiin taas luksusta, kynnet sai hoidon ja värin, iloa hetkeksi, mutta valitettavasti olemme molemmat ns paskanäppejä, kynnet ei pysy kuin hetken puhtaana, kun täytyy aina tuunailla jotain. Mutta nyt näyttää älyttömän hyvältä!

Oman kadun baarin kautta ”kotiin”, seurattiin vähän aikaa hieronta-businesta 🙂

Kyykkivät vietnamilaiset on muuten villi näky, kaikkialla kyykitään. Meillä Suomessa kun on jotain puhuttavaa vaikka kaupankulmlla tai muuten vaan seurustellaan, meillä seisoskellaan. Täällä kyykitään, on sitten kyseessä kauppias, asiakas, virkamies, ukko akka, nuori, vanha… kaikki kyykkii…

Vietnamilainen puhuu tai tekstailee koko ajan, kaupoissa lähes kaikki myyjät naputtelevat kännyköitään! Mopolla ajetaan kännykkä korvalla, norsukuski naputteli kännykkään, tarjoilija puhuu … olen aina ihmetellyt suomalaisten korvaan ja sormiin kiinni kasvanutta kännykkää, mutta ei Suomi-poika pärjää vietnamilaisille! Sipe on sanonut muutaman kerran ”en ottais töihin….” :

h

Yöllä oli satanut, vähän viilentänyt ilmaa, ihan hyvältä tuntui.

Päätettiin käydä aussibaarissa vielä aamupalalla, siellä oli listalla ihanan kuuloisia aamupaloja: kananmunaa, pekonia, PAAHTOLEIPÄÄ, ei ranskalaista hötösämpylää (hitsi kun alkaa jo kaipaamaan ruisleipää!) hyvää oli, saatiin vielä karttaan viimeiset ostospaikka-vinkit 🙂

Matka taittui hyvin, pikkasen ripeksi jossain välissä, mutta pilvet meni eri suuntaan kuin me, miellytävä ajokeli.

Liikennettä oli, etenkin rekkoja, varsinainen rekkaralli, oli niitä sen verran paljon ja vauhti hurjaa, että heikompaa olisi voinut hirvittää, ei saa jäädä käkäileen, minä dessä ja Sipe perässä, lähes tappi-tuntumalla (ettei eksytä), mutta kun pysyi mukana liikennevirrassa eikä himmaillut, kaikki meni hyvin!

Kaistoja maantiellä parhaimmillaan 6, molempiin suuntiin 3 autokaistaa ja mopoille ihan ikiomat ajokaistat, välillä oikein betonisella kukkalaatikostolla erotettuna. Ajoimme teollisuusalueiden läpi, kun mopoilla ei päässyt uudelle moottoritielle, mentiin oikein lossillakin!

Poliiseja oli matkalla, näimme varmaan viisi partiota, mutta meitä ei pysäytetty, kun ajoimme muiden mopojen kanssa samaa tahtia, siellä seassa. Kerran juuri ennen poliiseja vilkutettiin punaista lippua tien sivussa, tulkitsimme sen hiljennysviestiksi. Olimme lukeneet jostain, että tällaisilla paikoilla lainattiin pieneen hintaan kypäröitä, jotka sitten ratsian jäkeen sai palauttaa. Toisen kerran tien sivussa oli pitkä rekkajono ja poliisi viittilöi, mutta ei pysähdytty, emme tiedä viittilöitiinkö meille vai rekoille? Kukaan ei ainakaan lähtenyt perään 🙂

Ihan HMC:n keskustan lähelle tultaessa kaistoja oli jo 12! Voi sitä liikenteen määrää! Keran tehtiin väärä valinta, mutta sekin onnistutiin korjaamaan seuraavissa valoissa. Tätä liikennettä voisi kutsua hallituksi kaaokseksi, vauhti kova, AINA väistetään oikealta tulijaa, on sitten mikä tahansa! Sieltä tulijat eivät edes vilkaise, väistetäänkö heitä! SIELTÄ TULLAAN, ihan sama millainen vauhti on muulla liikenteellä, ihan sama paljonko on liikennettä.

Löydettiin perille, ihan ydinkeskustaan, hotellikadulle, mutta se hotelli, jota olimme katsoneet (katolla uima-allas), oli lopettanut, tainnut mennä konkurssiin… mentiin viereiseen, pikkuriikkinen parveke kadulle, 4. kerros, ei hissiä, kengissä ei saa kulkea rappusissa 🙂 mopot oven viereen, nostavat alakerran kauppaan kun laittavat sen kiinni. Yksinkertaista…

Kiivettiin yläkertaan kamoinemme, kiva pieni kapea hotelli, on nää niin symppiksiä 🙂 Suihkuun ja kaduille…

Helvetillinen härdeli kaikkialla, mopoja aivan käsittämätön määrä joka paikassa, mutta täällä on myös autoja, itseasiassa aivan erilainen maailma kuin se mistä lähdimme (Ha Noi) tai missä matkallamme kuljimme, lpi Vietnamin… Leveät kadut, kaistoja, kaistoja, kaistoja…

Löysimme läheltämme mexicolaisen paikan, jotenkin taas veti pois aasialaisista ruuista 😦 en muista, olen tainnut aikaisemminkin sanonut, mutta mausteita täällä ei käytetä, ainoastaan chiliä, ei suolaa… kaipaan pippureita!

Käytiin vielä kiertämässä lenkki lähikaduilla ja kulmabaarissa olusilla, pällisteltiin katuvilinää. Mietittiin, että millä nämä autot kulkevat kun ei olla, tukehduttu pakokaasuun tässä kadussa kiinni olevassa pöydässä istuessamme… kaasulla? sähköllä? Ei kuitenkaan pyhällä hengellä 🙂

Kyllä uni maitti, vaikkei katu hiljentyn…

Tankille ja menox… hyvä tie, hieno keli, Sipekin luopui toppatakista! Ei ole enää ”naamioitunut” vietnamilaiseksi. Me ollaan aina välillä luovuttu joistain vaatteista, tehdään tilaa ostoksille 🙂

Aamukaffelle kadun varteen, kojusta leipä ja toiselle puolelle tietä kahville ja Coca Colalle, toimiihan se näinkin.

Ankeaa välillä…

Matkalla pysähdyttiin vain kerran, juotiin energiajuoma ja ihailtiin maisemia. Nähtiin taas hääpari kuvauspuuhissa. Vietnamissa on suosittua lähteä ottamaan hääkuva jossain erikoisessa paikassa, nyt dyyneillä. Matkalla nähtiin oikein siihen tarkoitukseen mainostettuja paikkoja, vene, silta, iso puu …

Mitä lähemmäs Vung Tauta tultiin, siitä hienompia hotelleja alkoi olemaan, tänne kuulemma Saigonilaiset tulvat viikonloppuisin ja lomilleen. Kantosiipialuksella 1,5 tuntia ja autolla 3:ssa tunnissa.

Käytiin heti ottamassa kuva ”Jeesus-patsaasta” vuoren huipulla, vähän samanlainen kuin Riossa, mutta paljon pienempi.

Löydettiin taas ihan käypä hotelli, ok hinnalla, mutta nettiyhteys huono, huoneessa ei toimi ollenkaan 😦 seuraavassa hotellissa kyllä mennään ensin testaamaan se ja sitten vasta hyväksytään huone.

Vanhan kaavan mukaan: suihkuun, kaljalla, kaupungille… nyt ollaankin ajoissa, ihan kivaa, tämä onkin iso kaupunki.

Vähän matkan päässä olikin ihan siisti kahvila, osoittautui australialaisen miehen pitämäksi. Tuli juttelemaan ja kertoi ummet lammet, vähän epäselvää puhetta 😦 on asunut täällä jo 5 vuotta, perus kuvio, jäänyt eläkkeelle, vietnamilainen vaimo… onkohan verovelkoja paossa, anteeksi… suomalaisista taikuissa asujista suurin osa on sellaisia…

Nälkä kurnii kivasti mahassa, oltiin nähty pizzeria, jotenkin veti sinne, on tullut sen verran nyt syötyä näitä ruokia, että alkaa kaipaamaan jo muutakin. Ahneudesta saa maksaa, nyt on sitten sellainen ähky! Apua!

Jatkettiin kävellen matkaa, ihan kivaa katsella ihmisiä, täälläkin tullan kaduille, ihmisiä on tosi paljon puistoissa picnicillä, samoin rottia, siellä ne juoksentelevat, eivätkä näytä ihmiset olevan milläskään. Valitettavasti vietnamilaiset eivät ole kauhean siistejä, se näkyy myös kaupunkien ulkopuolella, järkyttävät määrät jätteitä teiden varsilla, kulkukoirat ja LEHMÄT kaivelevat niitä.

Käveltiin ihan toiseen reunaan (tai tuntui siltä, oikeasti kaupunion tosi laaja), sieltä lähti köysiratahissit vuorelle. Hienot maisemat, tosivähän väkeä! Mitdnhän tämä kannattaa? Huipulla kaikki ruokaa, juomaa ja hotellia lukuunottamatta ilmaista, huvipuisto, eläimiä, kasveja, hevosrattaita, polkupyöriä…

Mä en lähde huvipuistoon, olin sanonut, kun Sipe luki mitä kaikkea on Saigonissa, niinhän me vaan sitten käytiin 5d-leffassa, laskettiin mäkikelkoilla ja killuttiin Viikinkilaivassa, heh heh… täällä olisi turvallisuusihmisille ihmeteltävää, turvajutut -5, ei meitä haitannut, lähinnä nauratti… ei haittaa niin kauan kun ei satu mitään.

Paluumatkalla kyttäiltiin taas rottia, mutta emme nähneet. Paljon oli perheitä ulkona lapsineen, kaikenlaista aktiviteettia löytyy sekä lapsille, että aikuisille: punttisalin rimpuiluvälineitä, vuokrattavia pyöriä, pelejä … ihmiset pelasivat jalkasulkapalloa, tavallista sulkapalloa, jalkapallo pelaajiakin näkyi, ihmisiä oli picnicillä.

Poikettiin jädelle australialaisbaariin. Omistaja tuli taas juttelemaan, kertoi ummet lammet, tosi hyviä vinkkejä liikenteestä, lähinnä poliiseista, kuinka ne pystyy välttämään, kertoi saman ”seteli papereiden väliin” lahjukseksi 🙂

Sipe on 23 pistepirkko! Puremat/pistokset ovat kasvaneet ja kutisevat, ostettiin paluumatkalla apteekista jotain superrasvaa, juuri niihin tarkoutettua, valmistajana Sanofi! JES Rasva muuten auttoi, kutina helpotti!

Ei verkkoa, no eipä tietenkään, kuinka nyt kukaan sellaista olisi edes ajatellutkaan haluavan … är ÄR …

Kuuma on, ilmastointia ei oikein viitsisi pitää päällä, siitä tulee ällöttävä vedon tunne, onneksi muuten ajatellaan tästä asiasta samalla lailla 🙂

Parvekkeella edellinen asukas kuolleena.

Tosi aikaisin aamupalalle, altaalle aurinkoa ottamaan pariksi tunniksi. Tämä paikka menee hukkaan, asiakkaita vain nimeksi!

Tänään päästään ajamaan hyvää tietä, ihanaa luikutella menemään ja katsella paikkoja! Rantareitti kulkee kylästä kylään, koko ajan näkyy eurooppalaisen näköisiä, suuri osa on kuitenkin australialaisia.

Pysähdyimme yhdessä kylässä, hankala oli löytää kohtaa, josta pääsisi rantaan. No yksi hotellin turvamies/parkkivastaava, otti meidän mopon ”huostaan”, soitti seuraavan hotellin turvamiehelle, joka päästi meidät kävelemään hotellialueen läpi rantaan. Upea paikka, rannassa tuuli ja se oli liito-surffailijoiden suosiossa, olisikohan siinä näkynyt kerralla pari sataa. Seurasimme yhtä kaveria, joka harjoitteli hommaa, ei ihan helppoa… ja ne jotka osasivat, liitelivät varjoillaan tosi helpon ja kevyen näköisesti.

Mutta se tuuli, ei helkkarissa, en kestäisi sitä, eikä se ole Sipenkään mieleen, molemmat tykätään mieluummin järvistä, kun siellä ei tuule samalla lailla 🙂

Näitä kyliä riitti, alkoi alue, jossa kauppojenkin tekstit olivat venäjäksi ???? Kuultiin, että tämä alue on venäläisten suosimaa, eli taitaa olla koko tämä Ho Chi Minin itäpuolen rannikko.

Pysähdyttiin yhdelle hauskalle rannalle, poikkeavaa, rannassa oli kallioita, jätti kiviä. Rantakahvilassakin oli listalla kaikki venäjäksi ja hittovie, soi venäläinen musiikki, vähän jo liikaa…

Tultiin La Giin sataman ja sivukujien kautta, eli ajauduttiin jonnekin köyhemmille alueille, ei tainnut olla juokseva vettä ja kaikki jätteet roiskastiin tielle, ”pikkasen” haiskahtikin… Hymyssä suin ajeltiin ja saatiin hymyjä takaisin, kun tie päättyi, oli pakko tehdä uukkari. No onneksemme kaupungista löytyi myös vähän siistimpikin puoli.

Hotelliin, huone oli ok, mutta vähän erikoinen, ei ollut ikkunaa! Noh, kaikkea ei voi saada… tänne jäädään. Suihkuun ja kylille.

Reissukaljat naapuri-kahvilassa, tosin pojalla ei ollut kaljaa, vaan käv hakemassa kaupasta, käyhän se niinkin. Huomattiin, että vieressä oli katukeittiö, mamma istui jakkaralla ja lappasi keittoa lautasille, ei jaksettu muualle lähteä, otettiin keitot siitä, saatiin syödäkin ne tässä kahvilassa. Oliko kalaa vai makkaraa, ei selvinnyt, palojen rakenne eli makkaramainen mutta maku vähän kalainen, no tämä kun on kalastajakylä, HAISEE täällä kaikki kalalle…

Pikku kävelyt lähikaupoissa ei tuottanut täytettä kasseihin, täällä on vähän enemmän kyllä ostettavaa jo, eli mitä lähemmäs tullaan Ho Chi Miniä, sitä kaupallisemmaksi käy.

Nettiyhteyden sitä ”normaalia” eli pykii, pykii, jos yleensäkään toimii!

Ompas ollut vahvaa aurinkoa, aivan selvät rajat, Katan valkoiset kintut jopa kärähtäneet! Ekan kerran muuten joku on pistänyt/purrut, Sipellä kutiavia pilkkuja.

Tosi aikaisin liikkeelle 🙂 seuraavassa kaupungissa lätyt! Hyvää! Taas ruokaa katukeittiöstä…

Ajettiin pieniä teitä vuoriston yli, tosi hyväkuntoinen tie. Ylhäällä mielettömiä maisemia ihaillessamme, törmäsimme toiseen Easy Riders -ryhmään, 2 opasta, isä, äiti ja tytär, hekin australialaisia. Isä ajoi, tytär kyydissä, äiti toisen oppaan kyydissä ja toisella oppaalla tavarat. Ilmettelivät meitä, opas sanoit ”…you must be good drivers!…” (hyviä ajajia), niin meistäkii 🙂

Muutama pahempi ryppy oli tiessä…

Mahtavat maisemat!

Tultiin Mui Neen ihan ajoissa, hotellin metsästys olikin tällä kertaa haasteellista, ensimmäiset 3 täynnä tai muuten vaan meitä ei haluttu, neljäs tärppäsi. Hotellilla on hienot puitteet, useita pieniä, 3-6 huoneen taloja ympäri nurmikkoaluetta, ihan meren rannassa. Tämä kun on turistialuetta, on hinnatkin kovemmat, 4-tähteä, 1000000, keskusteltiin, hinta putosi jo 800000.

Taas likaiset vaatteet pyykkiin, tämä on kyllä hyvä juttu, tosin aluksi ei ollut pesulapalvelua, mutta tunnin päästä olikin jo 🙂

Käytiin dyyneillä, tosi upean väristä hiekkaa, lähes oranssia. Siellä olisivoinut laskea mäkeä, tosin aika onnetonta, ehkä 5 metriä liukumista, toista se on meillä koto-Suomessa, kunnon pulkkamäki löytyy joka kylästä!

Käytiin ”avaamassa” yksi ravintola, kaikki varmaan tietävät, että jos menee tyhjään rvintolaan, tulee sinne hetken päästä lisää väkeä. Moni ei jostain syystä halua mennä tyhjään ravintolaan. Hyvää oli ja riittävästi, liikaakin. Asiakaspalvelussa näilläon vielä opettelemista!

käytiin rannallakin…

Tämä Mui Ne on venäläisten suosima paikka, esimerkiksi ravintoloiden ruokalistat on myös venäjäksi, jossain jopa ensin venäjäksi ja sitten vasta englanniksi. Telkkarissakin näkyy venäläisiä kanavia.

Sipe lukee lähes joka ilta kirjaa, tai ottaa sen esille … useimmiten lukeminen jää kirja koskematta 🙂

Täällä ajettaessa korostuu hyvin se, että mopolla ajo on sinkku-suoritus, eli jokainen katsoo aina itse mihin väliin menee, tilanteet muuttuvat niin nopeasti, että turha luulla kahden ueinkaan mahtuvan samaan väliin. Oikealta tulevat saavat tulla eteen, tI ainakin ne tulevat, ihan sama millainen liikenne tai millainen vauhti, mikä kulkupeli, sieltä tullaan!

Nyt on sitten vuosi 2015! Onnea kaikille!

Aamupala oli keskinkertainen suomalaisen mittapuun mukaan, mutta varmaan runsas vietnamilaisittain.

Laiska lähtö, eli liikkeelle vasta 11.00 jälkeen. Hotellissa oli meneillään kahdet häät, täällä niitä juhlitaan heti aamusta ja keskellä viikkoa. Nämä olivat hienot häät, varmaan jotain julkkiksia, kun eivät oikein tykkänneet kun otettiin kuvia.

Lähdettiin ajelemaan kohti Lake Laita, mainostettu hienoksi paikaksi, lintuja, norsu-safaria, putouksia…

Ajeltiin kovassa tuulessa vuorien ympäröimässä laaksossa, jännää aluetta, lähes eristyksessä, paljon peltoja, ihan selvästi hyvää viljelyaluetta, taitaa olla ensimmäiset pellot mitä on nähty.

Täällä ei ole mitään, ihan ylimainostettu paikka, käytiin kahvilla näköalapaikalla ja norsun kyydissä ”kävelyllä”, että oli tyhmä juttu! Emme suosittele, tunsimme itsemme ihan idiooteiksi istuessamme siellä norsun selässä, välillä se söi heinää, välillä käveltiin, välillä se söi puun lehtiä, taas käveltiin… tyhmää!

Lähellä ei ole mitään kaupunkia, johon voisimme mennä yöksi, joten odotettavissa jopa pimessä ajoa, ei kivaa…

Ajeltiin rinteitä yläs ja toisia alas, tälläista asumismuotoa myös näkee, en taitais viihtyä… vähän haasteellista!

Ennustus kävi toteen, ajettiin pimeässä vuoriston yli, Katan mopossa on niin huonot valot, että oli pakko ajaa kuorma-auton perässä mäkeä alas, muuten ei olisi nähnyt kuoppia, ne jos mitkä, ovat vaarallisia, saattavat olla 20 senttiäkin syviä!

Ei ruokaa, pelkät sämpylät, tänään tällä lailla…

Löydettiin hotelli, aika kuppanen, lakanoissa oli kyllä joku jo nukkunut, onneksi meillä on omat lakanapussit 🙂 hotellissa on myös massage, parvekkeella taisi olla vähäpukeinen hieroja… niin ja Karaoke, ei olla vielä käyty kokeilemassa.

Ensimmäinen kerta kun hotellissa oli jotain eloa, varmaa 23.00 asti rampattiin käytävillä. Nämä hotellit ovat kaikki meidän mittapuun mukaan huonossa kunnossa: kaakeleiden saumaukset tehnyt joku sokea, kylppärit siivonnut joku toinen sokea… jopa tuliterässä viiden tähden hotellissa havaittavissa saumoissa mustia pilkkuja… monessa paikassa osa saumauksista puuttuu kokonaan, laatat vain liimattu vierekkäin.