Tosi aikaisin aamupalalle, altaalle aurinkoa ottamaan pariksi tunniksi. Tämä paikka menee hukkaan, asiakkaita vain nimeksi!

Tänään päästään ajamaan hyvää tietä, ihanaa luikutella menemään ja katsella paikkoja! Rantareitti kulkee kylästä kylään, koko ajan näkyy eurooppalaisen näköisiä, suuri osa on kuitenkin australialaisia.

Pysähdyimme yhdessä kylässä, hankala oli löytää kohtaa, josta pääsisi rantaan. No yksi hotellin turvamies/parkkivastaava, otti meidän mopon ”huostaan”, soitti seuraavan hotellin turvamiehelle, joka päästi meidät kävelemään hotellialueen läpi rantaan. Upea paikka, rannassa tuuli ja se oli liito-surffailijoiden suosiossa, olisikohan siinä näkynyt kerralla pari sataa. Seurasimme yhtä kaveria, joka harjoitteli hommaa, ei ihan helppoa… ja ne jotka osasivat, liitelivät varjoillaan tosi helpon ja kevyen näköisesti.

Mutta se tuuli, ei helkkarissa, en kestäisi sitä, eikä se ole Sipenkään mieleen, molemmat tykätään mieluummin järvistä, kun siellä ei tuule samalla lailla 🙂

Näitä kyliä riitti, alkoi alue, jossa kauppojenkin tekstit olivat venäjäksi ???? Kuultiin, että tämä alue on venäläisten suosimaa, eli taitaa olla koko tämä Ho Chi Minin itäpuolen rannikko.

Pysähdyttiin yhdelle hauskalle rannalle, poikkeavaa, rannassa oli kallioita, jätti kiviä. Rantakahvilassakin oli listalla kaikki venäjäksi ja hittovie, soi venäläinen musiikki, vähän jo liikaa…

Tultiin La Giin sataman ja sivukujien kautta, eli ajauduttiin jonnekin köyhemmille alueille, ei tainnut olla juokseva vettä ja kaikki jätteet roiskastiin tielle, ”pikkasen” haiskahtikin… Hymyssä suin ajeltiin ja saatiin hymyjä takaisin, kun tie päättyi, oli pakko tehdä uukkari. No onneksemme kaupungista löytyi myös vähän siistimpikin puoli.

Hotelliin, huone oli ok, mutta vähän erikoinen, ei ollut ikkunaa! Noh, kaikkea ei voi saada… tänne jäädään. Suihkuun ja kylille.

Reissukaljat naapuri-kahvilassa, tosin pojalla ei ollut kaljaa, vaan käv hakemassa kaupasta, käyhän se niinkin. Huomattiin, että vieressä oli katukeittiö, mamma istui jakkaralla ja lappasi keittoa lautasille, ei jaksettu muualle lähteä, otettiin keitot siitä, saatiin syödäkin ne tässä kahvilassa. Oliko kalaa vai makkaraa, ei selvinnyt, palojen rakenne eli makkaramainen mutta maku vähän kalainen, no tämä kun on kalastajakylä, HAISEE täällä kaikki kalalle…

Pikku kävelyt lähikaupoissa ei tuottanut täytettä kasseihin, täällä on vähän enemmän kyllä ostettavaa jo, eli mitä lähemmäs tullaan Ho Chi Miniä, sitä kaupallisemmaksi käy.

Nettiyhteyden sitä ”normaalia” eli pykii, pykii, jos yleensäkään toimii!

Ompas ollut vahvaa aurinkoa, aivan selvät rajat, Katan valkoiset kintut jopa kärähtäneet! Ekan kerran muuten joku on pistänyt/purrut, Sipellä kutiavia pilkkuja.