Ylös ja liikkelle, ei viitsitty jäädä omalle kadulle aamupalalle, vaan lähdettiin kävelemän oletettujen ostoskatujen suuntaan … no, tulihan tehtyä kunnon aamulenkki! Kävelimme pitkät pätkät huonompien alueiden läpi, täällä muuten katu saattaa muuttua ihan täysin risteyksessä, aivan toinen maailma! Ensin rähjäistä, huonokuntoisia taloja, kaikki syövät kadulla, enemmän ja vähemmän paskasta, sitten tosi siistiä, ovella vartiat, hieno auto…

Kahvipaikka löytyi ja vähän tylsä iso ostoskeskus, totaalisen siisti, samat kamat kuin muullakin, monet brändit löytyy Suomestakin… kaupat sisutettu samaan tyyliin kuin TOSI-TOSI-hienoissa kaupoissa: Versace, Dior, Louis Vuiton… kaikkia vaatteita yksi kappale näytillä, haetaan takahuoneesta muut koot, jos on, aina ei. Myyjät katsovat asiakasta ja arvioivat koon, Sipelle kävi niin, että valkkasi mekon ja puseron, antoi myyjälle (se otti ne!) ja kun Sipe meni sovituskoppiin, oli vaatteet muuttuneet isommiksi! Myyjä sanoi ”sori” ja haki pienemmät takaisin 🙂

Ekat suomalaiset nähtiin ostarin terassilla, EKAT koko reissulla.

Ari, johon olimme tutustuneet netin kautta (hän kun asuu HCMissä ja moottoripyöräilee), tuli meitä tapaamaan. Harmi, emme olleet saaneet hänen yhteyttä koko matkan aikana, gmailini ei toiminut jostain syystä Vietnamiin, eikä paikallinen puhelinkorttini. Istuimme terassilla ja kuuntelimme hänen tarinoita ”elävästä elämästä Vietnamissa”: liikenteestä, vietnamilaisista … olemme olleet tosi onnekkaita kun meille ei ole sattunut mitää liikenteessä, onneksi, sillä jos joku kolari olisi sattunut, olisimme ulkomaalaisina varmasti olleet syylliset. Eikä meitä ole huijattu, eivät vietnamilaiset ole aina niin rehellisiä, TOTTAKAI olemme välillä maksaneet ylihintaa jostain 🙂

Viereisessä pöydässä istui muutama suomi-kundi, pysähtyivät juttelemaan kun lähtivät pois, olivat viisuminpäivitys-matkalla Taikuista, olivat olleet Aasiassa jo jonkin aikaa. Samallaisia tyyppejä näkyy paljon, tullaan tänne näihin halpoihin maihin zillaileen. Nuoret aikuiset tekevät sitä palon ympäri maailma, ei mennä vakkariin töihin, tehdään töitä sen verran kun on pakko, ei hankita kummemmin omaisuutta… down siftataan hidastetaan, eletään maanläheisemmin… ihan fiksua. Nyt 4-5-kymppiset yrittää vimmatusti päästä tavaroista eroon, esim antikvariaatit ja kirpparit yli pursuaa kirjoja ja kaikkea krääsää.

Lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja törmättiin Puisto-jumppaaviin naisiin, musiikki soi ja jengi veivasi, olisi varmaan pitänyt mennä mukaan, on sen verran tullut syötyä 😦 ei menty … Puistossa pelattiin jalka-sulkapalloa ja lentopalloa, lenkkeiltiin, oltiin piknikillä, rentoa.

Ruokaa ja pikku ostokset, kaikenlaista 🙂 kohta tarvitaan lisälaukku 🙂

Sipe kävi vielä hieronnassa rusautettavana.

On ollut hieno päivä, ei voi valittaa, mutta kyllä asuminen tällaisessa hullunmyllyssä vaatisi aika paljon, Helsinki tuntuu tämän jälkeen ihanan kotoisalta pikkukylältä 🙂