Kartasta olimme katsoneet vähän pienemmät tiet, ei baanalle, näköjään 3-numeroiset tiet ovat sopivia, tosin osa niistä menee tiuhaan pienten kaupunkien ja kylien läpi.

Leppoisaa ajelua maalaismaisemissa, välillä pysähdyttiin oikein kahvilaan, ei pelkkää huoltoasema-kahvia 🙂

Illaksi tultiin Fannin työpaikalle, ratastustallille, jossa on myös b&b-huoneita. Mahtava paikka, upeita vanhoja rakennuksia ja ihania hevosia. Niitä taisi olla 50, joista iso osa oli nyt lähi niityillä. Tilalla kaikenlaisia outoja aparaatteja, ainakin minulle uusi tuttavuus oli kävelytys-kehä, hevoset laitetaan sinne väleihin ja sitten ohjaustaulusta laitetaan aika ja vauhti. Siinä ne sitten jolkottelevat…

Majoittauduimme tupla-huoneeseen, hauska talo, tavaraa monelta sukupolvelta ja vuosikymmeneltä, iso talo!

Suihkuun, oli ollut ”pikkasen” kuumaa ajoa, 30-32 astetta, aivan hiessä… pikkasen vähäisempikin lämpö piisaisi.

Frau Hilde lainasi meille hienon Jeeppinsä, jotta pääsimme kylille syömään. Ankum-kylä ei ole iso, mutta ihan vaurasta seutua, isoja taloja ja useita avoautoja 🙂 syötiin perinteiset saksalaiset ruoat, hyvää ja ahnehdittiin vielä jälkkäritkin… saas nähdä kuinka ajohousut mahtuvat aamulla jalkaan, apuva!

Fanni esitteli tilan tallit ja muut rakennukset, hulppeeta on: tilalla asuu oma eläinlääkäri, vanha mies, joka tuunailee kaikenlaista, talli-työntekijöitä muutama, tytär (asuu omassa talossa) kouluttaa, vanha rouva huolehtii ruoat, b&b-jutut ja kaikenlaiset käytännön hommat…

Fanilla on oma hevonen,  Tina, mukana täällä Saksassa.

Majapaikka: Ratsutila R???????, Ancum. 50,00 €, ap