Itaaliaa… tämä uinuva pikkukaupunki on kuin Mafia-elokuvasta, illalla ei näkynyt ketään missään (paitsi jokunen eksynyt turisti) ja aamulla, mammoja menossa torille, ukkoja notkumassa talon kulmilla…

Jatkettiin matkaa edelleen pienempiä teitä, vuorten välissä puikkelehtien. Yhdestä kylästä saatiin sopiva ruuvi+mutteri Jn seisontajalkaan, nyt voi parkkeerata muuallekin kuin jalkakäytävän reunakivetykselle.

Brätkiä on liikkeellä paljon; italialaisia, itävaltalaisia, saksalaisia, muutamia tsekkiläisiä ja belgialaisia, suomalaisia ei ole näkynyt meidän lisäksi muita. Traikkeja on näkynyt ihan letkoiksi asti, selvästi täällä suosittuja, hm hm. Olisi pitänyt kyykkäreiden määrästä arvata, että kohta kiivetään…

Lähdettiin nousemaan ylöspäin, eilistä leveämpää tietä kylläkin, noustiin ja noustiin … tietulli, 24 euroa per pyörä! Mikä hinta, tässä on rahastuksen makua, toisaalta, näillä hinnoilla varmaan pystytään tämä tie pitämään kunnossa. Kaupan päälle sain linnunpaskat tankille, kun katoksessa oli linnunpesä, onneksi ei tullut vaatteille.

Tämä reitti on, jos mahdollista, eilistä hulppeampi, nousee ylemmäksikin. Nämä maisemat, VAU. Ihan korkeimmalle huipulle ei menty, sillä tie-osuudella näyttivät kyykkäritkin liikkuvan hitaasti, ei olisi tainnut meidän möhköt taipua. Täällä näkyy huomattavasti enemmän myös customeita, liekkö reitti sellainen, että se oikaisee jostain johonkin, vai vain maisemien takia täällä.

Laskeuduttiin pieneen kylään, mikä ihan selvästi elää tällä vuoristoreitti-turismilla, jopa panostettu lasten leikkipaikkoihin. Turistibussillinen Israelilaisia parkkeerasi viereen ja heti sieltä yksi mies tuli tuijottelemaan Jn matalaa brätkää, tenttasi kaikenlaista ja lopulta pyysi lupaa testata istumista. Kestääkö jalka 😦

Yöksi Zell am Seehen, paikka on täynnä pikku hotelleja, itse kaupungin keskusta on pieni, muutama katu. Tämäkin on laskettelupaikka, rinteet kuulem

Yksi silmiinpistävä asia Itävallassa on nämä junat, niitä on kaikkialla, täälläkin rata menee ihan keskustassa, yksitaso-liittymiä lähes kaikki, myös kävely tapahtuu raiteiden yli. Itävallassa ei yliholhoamista, ei varmaan paljoa kolareita eikä kännisten junan alle kävelyjäkään.