15.1. Moshissa

Yö oli kuuma, lämpötila ei laskenut alle 25, oli pakko nukkua ikkunat auki. Osassa huoneista oli ilmastointi, kuulemma ihan toimiva. Majapaikkamme ei ole 5-tähden Afrikkalainen Lodge (aikoinaan rikkaan englantilaiset rakennuttivat lomapaikkoja Afrikkaan, joista myöhemmin tehtiin hotelleja), vaan lähinnä retkeilymajaa  muistuttava, vaatimaton hotelli.

Suomalaisen mittapuun mukaan varmaan monen mielestä … no vaatimaton :-). mutta sopiva.

Osa porukasta oli aamuyöstä kuunnellut kukon epävireistä kiekumista, joku epä-palanssissa olevaa kattoropellia, itse vietin yön tahmean lakanan kanssa taistellen.

Aamupala ja sen jälkeen ’vaellus viisikon’ reissun läpikäynti ja tavaroiden tarkastus. Muutamat lisähanskat vuokrattiin varmuudenvuoksi. Vuoraamon kamat ovat aikaisempien vaeltajien/kiipeilijöiden jättämiä tavaroita. Ihan hyvä business, meidänkin on tarkoitus jättää osa kamoista, osan olemmekin ostaneet kirppiksiltä sitä silmälläpitäen.

Saimme oppaan mukaan kaupungille, ihan tarpeellinen, kaikki kylän (asukkaita 40000) hattukauppiaat marssivat jossain vaiheessa mukanamme. 4 dollarin hatun hinta vaihteli 3-10 dollarin välillä, kauppoja silti tehtiin, ostettiin hattuja eri kauppiailta, jokaiselle jotakin, hinnat vaihtelivat,  kaikki olivat tyytyväisiä.

Kierreltiin rähjäisiä katuja, kaikki valkonahat punaisina (vaikka laitettiin suojakerrointa 50), joku niskasta, toinen hartioista, kolmas naamasta, paitsi meidän papu (Sipe), joka on yleensä aina heti ruskea.

Meidän Bodyguard/opas oli tosi hyvä näytti paikkoja, kertoi kaikenlaista, kaupungista vei erilaisiin kauppoihin ja kojuihin, sellaista Turkki-tyrkytystä ei ollut.

Kuuma oli, huhhuh, välillä juomataukoja.

Ei  näkynyt, kassissa olevia kanoja lukuunottamatta, eläimiä, ei kulkukoiria. Hämmästyttävää.

Aina välillä oli pakko pysähtyä juomatauolle, testattiin paikalliset oluet, paitsi banaaniolut, oli loppu, harmi. Mitenhän se tehdään? Joku muisteli jotain afrikkalaista viinaa, sen valmistusprosessi on kuvottava: äijät pureskelee jotain pehmeäksi, sylkee sen isoon astiaan ja siitä käytetään viinaa…yäk. onkohan tullut juotua?

Käytiin hauskassa kahvilassa, kahvitehtaan puutarhassa, ei tuntunut ollenkaan samalta maalta, paikka oli niin eurooppalainen, kahvivalikoimaa myöten.

Kyyti hotellille, suihku ja tavaroiden pakkaus, ei jännitä yhtään, jotenkin on asennoitunut niin, että huipulle mennään… jokaisella on 2 kantajaa, mukana 3 opasta ja kokki. Moni tarkkailee kulkijaa, lääkkeitä ei kuulemma saa ottaa ilman opasta, tosin sellaisesta ei meidän pääopas sanonut mitään. Ruoka, kävelysauvat ja makuupussi tulevat järjestäjän puolesta, toivottavasti heillä on niille sadesuojat.

Omaan päiväreppuun tulee letkullinen juomapussi ja vesipullot, nestettä täytyy varata 3 litraa päivä, energiapatukoita, eväspaketti, sadevehkeet, vähän vaatetta, päivästä riippuen, kamera, kartta, wc-paperia… eli ei sekään ihan kevyeksi jää.

Söimme hotellilla buffet-illallisen; kanaa, riisiä, perunamuussia, hernepataa, salaattia, ihan hyvää. Kåtosin kanan resipalat eivät olleet hääppösiä, aika laihoja kanoja… nälkä kuitenkin lähti 🙂

Istuttiin iltaa, hauskaa oli, osa viihtyi myöhempään, osa meni nukkumaan aikaisemmin. Oli se pitkä lento kuiten sen verran voimia vienyt, etyä uni maistui.