Kamat kasaan ja liikkeelle klo 9.15.

RETKEILY-ryhmä ei päässytkään ensimmäiselle retkelleen, liikkeellä mahatautia, harmi.

Meillä VAELLUS-ryhmällä 1,5 tunnin ajo Kilimanjaron luonnonsuojelualueen portille, rekisteröityminen ja liikkeelle lähtö.

Muovipullojen vienti alueelle kielletty, Katalla&Mariannella tietenkin sellaiset, pullot reppuun jemmaan.

Meistä pitää huolta 15 hengen ryhmä: 3 opasta, kokki, tarjoilija/yleismies-jantunen (Samuel: kattaa pöydän, tarjoilee ruoan, tuo pesuveden, täyttää vesipullot…) ja 10 kantajaa.

Lähtökorkeus: 1780 m

… ja sitten liikkeelle.. aluksi leppoisaa kävelyä pienessä ylämäessä, pikku hiljaa korkeus alkoi tuntua, pole pole, kulje hitaasti:-)

Muutama ryhmä kulki meidän kanssa suurinpiirtein samaa tahtia, eniten aasialaisia, jokunen venäläinen ja ranskalainen. Keli toistaiseksi hyvä.

Ei kauheasti eläimiä, muutama apina, kameleontti ja pari lintua, olisi odottanut enemmän, onneksi näillä korkeuksilla ei ole käärmeitä.

Apinoita ei näe, ne tietenkin katselevat hiljaa oksiston jemmassa ohikulkkjoita.

Kahden tunnin kävelyn jälkeen evästauko, järkky määrä syötävää (saamme joka päivä mukaamme eväslaatikon), tauon aikana alkoi yhtäkkiä sataa, aivan varoittamatta, helvetillinen sade!

Äkkiä sadevehkeet päälle, jonkin  verran kerettiin kastua, ei välttämättä haittaa, kun on lämmintä.

Marssittiin ja marssittiin, välillä pysähdyttiin muutamaksi minuutiksi. Hiukan hengästytti, juo vettä, juo vettä, juo vettä, hitto, että on haasteellista juoda 3 litraa päivässä.

”We are finnish, but not finish” hahaa, aika hauskaa sanaleikkiä, tätä viljeltiin. Oppaat pitävät yllä kevyttä läpänheittoa, kysyvät vähän väliä mikä fiilis, mikä olo?

Kolme opasta kulkee koko ajan mukana, yksi edessä, yksi viimeisenä, kolmas missä milloinkin.

Onneksi sai sadevehkeet pois päältä, kastuu edelleen, sillä sademetsässä puissa on pitkään vettä ja tippuu päälle.

Perillä! MANTRA HUT

Matkaa 8 km, korkeusero 900 m, aikaa kului 4,5 tuntia.

Kirjautuminen ja leiriytyminen, hauskat pienet mökit, harmi, että Juha joutui eri mökkiin, kämppikseksi japsien kanssa.

Meille tarjottiin heti teetä popcornien kanssa ja ruoka vähän myöhemmin.

Alkeelliset olot, reikä-lattiassa-WC, myöhemmin löytyi myös posliini-pönttö! Oho!

Ennen ruokaa lähdettiin käymään kraatereilla, jalkojen verryttelyä… ”only 20 minutes, still 6 minutes…” hitto. Matkaan meni inakin tunti!

Tähän saa tottua, harmi kun ei tullut ostettua paikallista SIM-korttia, voisi katsoa kartasta.

Leirissä meidän lisäksi vain muutama nainen ja jokunen eurooppalainen, aasialaisia suurin osa, paikallisia: kantajia, oppaita, kokkeja.

Ruokailun aikana tapahtui pieni episodi, naaluri pöydässä poika oksensi yllättäin, YÄK. Siirryttiin ulkopöytään. Ei kuulemma harvinaista, kulkenut kuulemma liian lujaa.

Pimeyden laskeuduttua ei enää jaksettu lähteä vessaan, vaan kyykky-pissalle metsän reunaan,    karmea apinan rääkäisy, sai muikkikset ilmahypyn aikana    tekemään 90° käännöksen.

Toisella keikalla apinan räpsyvät silmät vieressä aiheutti äkkipaluun mökkiin.

Apinan ’mölyä’ on kahdenlaista, kumeampi on oikeasti apinan, kevyempi matkija-linnun.

Aikaisin nukkumaa, saimme paksut makuupussit, mökeissä ei tietenkään lämmitystä, enemmin ja vähemmin hyvin nukuttiin.

Nätti ilma illalla, upea auringonlasku!

Juha nukkui japsien kanssa huonosti, heistä ei tullut ihan sydänystäviä. Ei oikeastaan mitään   sanottavaa… Aasialaiset on niin erilaisia.

RETKEILY-ryhmä hengaili hotellilla, ottivat aurinkoa ja nauttivat rennosta lomasta.