Olemme nyt niin korkealla, että itse huipulle pääsemisen kannalta on hyvä olla täällä korkeudella yksi ylimääräinen päivä. Kaikki eivät tätä tasauspäivää pidä, meidän kanssa samaa tahtia tulleista osa jatkaa suoraa, me pelaamme varman päälle…

Ihan normaalit aamutoimet: aamupala, pesuvedet, vesipullot…

Liikkeelle !ähdettiin yhdeksältä, suuntana Seebrakalliot, mitkä ovat 4200 metrin korkeudessa. Matkaa on vain 3,4 km, mutta kyllä sai taas taapertaa, kevyt sade ei tuonut helpotusta asiaan.

Nyt kun meillä ei ollut mukana eväslaatikoita (söimme kukin omia energiapatukoitamme), eikä vara-vaatteita, pikkureppu tuntui ihanan kevyeltä, normaalisti 7-8 kg. Jaksaa, jaksaa…

Kaikkien olo tuntui suht koht hyvältä, ei kovaa päänsärkyä, ei huimausta, eikä kukaan meistä ole Saanut mitään maha-pöpöjäkään! Hyvä me! Perillä, kalliot ovat tosiaankin raidalliset, se johtuu siitä, että niillä valuvan veden mukana tulee erilaisia planktoneja, jotka tekevät niistä kohdista vaaleita, kun taas ne kohdat, joissa vesi ei valu, säilyvät tummempina ja osa jopa ihan mustina tulivuoren purkauksen mustan laavan  jäljiltä.

Istuimme hetken sateen suojassa syömässä patukoita, hitto kun koko ajan sataa…

Japanilais-seurue saapui paikalle, heillä eivät kanna omia reppujaan, jotenkin koomista, no rahalla saa, heidän mukanaan kulkee oppaiden lisäksi ’pikkurepujen-kantaja’.

Takaisin leiriin ja syömään, koko ajan pitää syödä, juomisen ymmärrän, mutta tämä jatkuva syöminen. Taas oli hyvää ruokaa, meillä on tosiaan hyvä kokki.

Täällä piti olla jonkinlainen kenttä, mutta heikkoa on, yksi viesti lähti, sitten kenttä katosi.

Päikkäreille määräys, heh heh, kuulemma pitää nukkua varastoon, seuraavana yönä kun ei sitten nukuta. Haasteellista nukkua varastoon ainakin minulle, taisin torkahtaa, mutta ei kunnon unia tullut.

Tutustuttiin Makedonialaiseen ryhmään, noin 10 henkeä (2 naista), olivat tulleet tänään, eivätkä meinaa pitää välipäivää, jatkavat meidän kanssa huomenna ylös. Ovat vuoristokiipeilijöitä,

tottuneita ohueen ilmastoon.

Ilta meni vaatteita kuivatellessa, hitto kun olisi takka. Luonnonsuojelualueella tulenteko on ollut kielletty jo vuosikymmenet, eikä näistä aurinkopaneleista riitä jytyä muuta kuin valaistukseen. Syötiin ja nukkumaan 21.00. Temput käyttöön, märät kamat makuupussiin, itse silkkipussiin, vaatteiden päälle, osan vaatteista sekaan käden/jalkojen lämmitin.

Jos ei tuttu juttu, niin on olemassa sellaisia pieniä pusseja, mitkä aktivoituvat kun niitä puristelee, jotkut kemikaalit sekoittuvat ja pussi luovuttaa lämpöä 1-3 tuntia, käyttö-lämpötilasta riippuen.

Hitto, ’yö-keikalle’ monen on pakko mennä, lampun kanssa kipittelimme talon alle ja tietenkin kiertävä vartija tuli katsomaan minne valot hävisivät.. siellä sitten säntäilimme pitkissä kalsareissamme valoa karkuun, Kuin mitkäkin metsähiiret. Yö-vartiointi on tarkkaa, ettei kukaan vaan lähde leiristä ulos eksymään.

Retkeily-ryhmä

Hot Springs (35$/hlö) päivän kohteena, lähtö 9.30, ajomatka kesti noin 2 tuntia, tiet aika huonossa kunnossa, piti jopa nousta autosta ja kävellä auton perässä sillan yli.

Lähde ei ollut kuuma, vaan haalea, HOT, heh heh. Vedessä uiskenteli ’puhdistus-kaloja’, jotka nyppivät kuolleen ihon jalkapohjista, aika villiä, alussa ällöttävää, mutta siihen tottui.

Tietenkin alkoi satamaan, juuri kerittiin uimasta pois ja päästiin olusille, ei ollut ihan pikku sade, oikea kaatosade.

Opas ja kuski lähtivät hakemaan ruokaa, kun kaikki ravintolat olivat kiinni kolerantakia. Hetki vierähti, 3 tuntia istuttiin paikallisten(20 hlöä) kännikalojen kanssa. Useammalla ’metsurilla’ kunnon Machete-veitset.

Lopulta opas tuli ja kertoi, että autokin hajosi, ei auttanut muu kuin lähteä marssimaan punaista mutaista tietä kohti autoa, varmaan kilometri!

Paluumatka sujui onneksi hyvin, ilman vastoinkäymisiä.

Hotellilla takaisin 17.00, parin tunnin reissu HEH HEH. Kenkien pesu ja ilmainen illallinen. Loppu hyvin kaikki hyvin.