Sataa, tihkuttaa, venytettiin liikkeelle lähtemistä, aamupalalle 10 pintaa ja brätkille 11 nurkilla. Loppujen lopuksi tihkutti niin vähän, ettei laitettu sadevehkeitä päälle, tankin kautta kaupungista ulos.

Ajeltiin ensimmäinen 100 km maalaismaisemissa, sitten stopattiin kaffelle, kas kummaa, pari suomalaista motoristia. Oikeasti suomalaisia motoriteja on joka puolella, ei taida olla paikkaa, missä ei törmäisi.

Ei montaa kilsaa tarvinut ajella kun oli pakko laittaa sadevehkeet päälle, tasaisen harmaata, sadetta jatkui lähelle Klaipedaa. Motoristin, joka käyttää nahkoja, on tämä vain hyväksyttävä, tosin ainakin minun nahkani on niin hyvin rasvattu, ettei ihan pienen sateen takia tarvitse sadepukua.

Tämä ylempi reitti Palangan kautta on tylsä, kymmeniä kilometrejä suoraa tietä. Asfaltoinnit on sentään saatu jo kuntoon, matkalla enää 19 km jonkin asteista tietyötä  ja siitä vain 300 metriä soralla.  Suosittu brätkä-reitti, koko ajan tuli ryhmiä vastaan.

Taas temppu terävä, ajettiin suoraan hotellin lähelle, kartan tarkistus ja viimeiset muutamat 100 metriä hotellille. Kirjautuminen – kamat respaan – mopot parkkiin – huoneeseen – vaatteiden vaihto – kylille 🙂

Kaunis pieni ranta-kapunki, tätyy tunnustaa, että olemme olleet täällä aikisemminkin, näyttää silti ihan vieraalta. Kierreltiin ja katseltiin, no onneksi sentään jotain, joen varressa ihana Vanha Mylly – hotelli ja sen ympäristö alkoi näyttää tutulta 🙂

Heti kun aurinko alkaa laskea tai menee pilveen, viilenee, 16 astetta. Ei uskoisi, ollaan kuitenkin jo näinkin paljon etelämpänä.

Jihaa! Aivan mahtavat kelit, ihan EasyRider-fiilikset.

Laivassa vain muutama brätkä, pari ulkomaalaista  ja pari suomalaista pariskuntaa. Kaikki lähtivät samaan suuntaan, nykyään ohjataan autot ulos Tallinnasta  samaa reittiä, minusta vähän turhan pitkää kiertotietä jos on menossa Pärnuun päin. Suorin reitti edelleen on ihan suoraan kaupungin läpi.

Pysähdyttiin vain yksille kaffeille, silti matkaan meni 5 tuntia, nopeusrajoitusten mukaan kun ajeltiin.

Riika on melko iso kaupunki, Helsingin kokoinen, laaja. Ajeltiin suoraan hotellin nurkille (vaikkei olekaan navia löytyi), hyvä suoritus 🙂 viimeinen vilkaisu tabletin karttaan ja siinä se on.

Mitä sitten näkyikään tien toisella puolella, no Stockmannihan se siinä. Katolla keikkui Finkinon merkki, oliko oikeasti kyseessä  sama Finkino, vai samanlainen logo? Mene ja tiedä. Ei menty käymään vaikka seinässä oli isot 60-% ALE -banderollit.

Ajettiin pärrät jalkakäytävälle siksi aikaa kun vietiin tavarat huoneeseen, sitten parkkeeraamaan. Hitsi kun ärsyttää, kun luet netistä, että hotellilla on parkkipaikka, teet varauksen sen perusteella ja se onkin ”viereisen hotellin pihalla”, jonne on matkaa 400 metriä! Vielä kiskuri-hintakin 15 € vrk, onneksi sentään saa kaksi mopoa samaan ruutuun 🙂

Kyllä naurettiin, kun maailmanmatkaajat näkivät rahanvaihtopaikan, tuli ajatus, että hei, paikallita valuuttaa! Sinne sitten luukulle rahaa työntämään ja Latvian rahaa pyytämään, tätillä kumma ilme, ”niin mitä valuuttaa?” HAH hah, tätikin repesi, kun tajusi jutun.

Suihkun jälkeen keveissä releissä katselemaan kaupunkia, on nää kompaktit vanhat kaupungit ihania, upeita taloja, eläviä katuja, tiiviitä tunnelmaa, ihmisiä… olispas Helsingissäkin. Onhan meillä ihania taloja, jopa terassejakin, mutta populaa saisi olla tuplat, jos triplatkin.

Istuttiin terassille ja saatiin tilattua ruoat, kun puhelin soi, Suski ”terveiset Riikasta”, minä ”niin, täällä ollaan, terveisiä!” Suski ”Siis me ollaan Riikassa”, minä ”niin mekin!” Tehtiin sitten treffit ja istuttiin ilta ydessä, nähtiin Italia-Saksa-pelin loppuhuipennuksetkin, aikas tylyä nuo 1-1-rankkari-kisat…

Pikkutunneilla hotellille, meno kuitenkin kaduilla oli edelleen lauantai-illan mukaista.