​Helppo reitti ulos Gomesista, tankille ja lopuilla rahoilla bensaa ja vettä.

Eka töppäys, menimme tankkaamaan vasta puolella ja tankkauksen jälkeen lähdin takaisin keskustaan, no onneksi Jukka oli hereillä ja piyi vilkun päällä jotta minä aloin ihmettelemään miksi… sitten vaan uukkari ja oikeaan suuntaan. Paljon on autoja…

Rajalle 40 kilsaa, vähän liikennettä, eikä rajallakaan jonoja. Huh huh ensin ulos Valko-Venäjältä 20 minuuttia ja sisään Ukrainaan toiset 20 minuuttia. Ekan kerran ratsattiin tavaroita, piti oikein avata pakaaseja. Myös runkonumero tarkastettiin samaksi rekisteriotteen kanssa.

Helvetillistä pompputietä koko matka, sai ajaa tosissaan.

Välillä pysähdyttiin kahville ja syömään, sain tosi hyvän porsh-keiton.

Pompputie jatkui, kylästä kylään, kahdella kaistalla vaikkei liikennettä ollut paljoakaan. Oli aika villi tapa korjata sitä: asfaltista oli leikattu eri kokoisia paloja pois, syvyydeltä 5-15 cm, sitten joskus perässä tulee porukka joka täyttää ne, tosi pahoja brätkille.

Mielettömän pitkät (ainakin 20 kilsaa) oli kaupunkiin tulo -baanat, 3-4-5-kaistaa, autojen määrä lisääntyi koko ajan, ollen lopulta jo ihan puuroa. Viereisillä kaistoilla, ihan vieressä, sattui kolari, kaasua vaan, ettri jää osalliseksi, huh huh.

Hotelli Ukraina on IHAN ytimessä, sinne vaan pieniä katuja puikkelehtien, löytyi! Ja parkkipakkkakin on vartioitu ja edessä…

Oluet aulassa ja kamat taas huonesseen, pika suihkuun (tutun kaavan mukaan) ja taksilla HD-liikkeeseen, tällä kertaa näin, oli ihan helvetillinen ruunka ja kuuma ja liike kaukana. Ostettavaa ei kauheasti ollut, yhdessä T-paidassa luki Kiev, sekin miesten mallia, ei paikallisia pinsejä eli mulle ei mitään…

Taksilla takaisin keskustaan, kaduille kävelemään ja katselemaan. Hotelli on todellakin keskustassa! Ei keskemmällä voi olla 🙂

Paljon ihmisiä liikkeellä, suurin osa nuoria aikuisia tai nuorisoa, vanhoja ei näy…

Nähtävää on, upeita vanhoja taloja, todella isoja, yli 10 kerroksisia, ihan kuin talon päälle olisi tehty toinen talo, ovat osat niin eri näköisiä, makeita. Keskustassa tietenkin myös merkkiliikkeitä, kalliita… netissä kun olin, tuli tarjolle esim Outlet-alue ja mainoksia ostareista, noh, taitaa nyt jäädä väliin 🙂

Syötiin ja kierreltiin katselemassa, tänne voisi tulla omalle reissulle, on niin paljon nähtävää…

Lämmintä, jopa kuumaa, matkalla mittari näytti yli 30-astetta monessakin paikassa.

Brätkiä ei ole paljoa näkynyt…

​Herätys 7.00, hotellissa aamupala alkaa 8.00->, meille luvattiin jo 7.30 … pakattiin kamat brätkien päälle ja mentiin katsomaan aamupalaa, ei näkynyt, katteettomia lupauksia … Lähdettiin ajamaan rajalle, matkalla poikettiin ottamassa kuvat Latvian Route66:sta, on muuten tosi lyhyt pätkä!

Onneksi tultiin heti aamusta rajalla, oli jo jonkun verran jonoa. Ohitettiin (n 30 autoa), odottelua. Päästiin Latvian tarkastuspisteelle, odottelua. Päästiin rajavyöhykkeelle, eli seuraavaan puomeilla erotettuun väliin odottamaan pääsyä Valko-Venäjän puolelle jonoon.  Siirryttiin Valko-Venäjän raja-jonoon, täytettiin lomake tuplana, ekalle luukulle jonoon, välillä toiseen taloon jonoon, tätit täyttivät seuraavan lomakkeen meidän puolesta, takaisin jonoon ekalle luukulle, uusi lomake … laskin, että lappuihin tuli 16 leimaa 🙂 vihdoinkin, 2,5 tunnin odottelun ja jonottelun jälkeen päästiin Valko-Venäjän puolelle ja passissa ei ollut leiman leimaa!

Ajeltiin kauniissa auringon paisteessa kohti pääkaupunkia, matkaa n. 300 kilsaa. Ohitettiin pieniä kyliä toinen toisensa jälkeen, vaatimattomia,  moneen ei näemmä tullut vettä sisään, kaivoja näkyi tien sivussa. Autot ajoivat siististi jonossa, ei kaahareita? Missäs ne ovat?

Niityillä pönötteli ja makaili lehmiä ja välillä mammoja näkyi käyvän lypsämässä niitä, siitä vaan tien yli maito-ämpäreiden kanssa.

Minsk on iso kaupunki, mutta yllättävän selkeä, HD-liike löytyi heti (ei gepsiä), samoin hotelli.

Kamat huoneeseen ja samantien kaupungille tutustumaan paikkaan. Autoja meni yhtenäisenä virtana 5+5-kaistaisella tiellä. Todella hieno joenvarsi-oleskelu/puistoalue aivan täynnä nuorisoa. Kaupunki kuhisi muutenkin, ihmisiä oli paljon liikkeellä, terasseilla, kaduilla erilaisia tapahtumia: talent-kisa, katu-soittajia ja -tanssijoita. Ei kerjäläisiä, ei humalaisia. Ei kuulunut muuta kieltä kuin paikallista, en tunnistanut ketään turistiksi.

Syömässä käytiin saksalaistyylisessä paikassa, jätti-annos lihaa: sian niskaa, kanaa, nautaa, makkaroita. Hyvää oli.

Hotellille tultassa käytiin ylhäällä yökerhossa, muutama seurue, villiä menoa (hah hah) ihan pikkujoulu-tunnelma.

​Pitkät yö-unet olivat tarpeeseen… liikkeelle 10.00, vähän matkaa ajettiin Route66:sta, olen ajatellut kerätä niitä eri maista 🙂

Tämä osa Viroa on aivan erinlaista, on mäkiä ja jokia, ei sellaista pannukakkua kuin Tallinnan ja Pärnun luona. Eilen ajettiin Munamäen ohi (Viron korkein paikka, 318 metriä meren pinnasta), mutta ei poikettu.

Täällä Venäjän rajan tuntumassa, niin Viron kuin Latviankin puolella, on melko vähän liikennettä. Ei näytä olevan isoja kaupunkeja ja monet pienemmistäkin on kärsinyt pois-muutosta, liekö normaali muuttoliike maalta vai Neuvostoliiton hajoamiseen liittyvää. Kokonaisia tyhjiä rupu-kuntoisia kerrostalojakin näkyy.

Rentouttavaa ajella näin ”ei missään”,  vain ajaa ja antaa ajatusten harhailla, noh ei nyt ihan, pakko olla sen verran kartalla, että osaa mennä oikeaan suuntaan.

Yksi kahvitauko, vai pitäisikö sanoa, että myöhäinen aamupala (11.55), pekonia, muna ja paahtoleipä ison kahvin kanssa. Paikan nimestä harmainta hajuakaan, sen verran tiedän, että oli Latvian puolella.

Jossain vaiheessa oltiin alle kilometrin päässä Venäjän rajasta, joku torni siinä tökötti, varmaan vartijat piilossa pusikossa kun ketään ei näkynyt, ei kuitenkaan uskaltanut pysähtyä kun oli pysähtymiskielto, oliskos heillä riittänyt huumoria …

Sadepilvet tulivat päälle ja vähän tuli vettäkin, onneksi ei kuitenkaan kunnon sadetta. Sadevehkeissä ajettiin loppumatka, ei jaksanut riisua.

Daugavpilsissä hotellin pihalle ajettaessa törmättiin, kuinkas muutenkaan, suomalaisiin motoristeihin, kertoivat, että olivat nähneet paljon muitakin. Jännää, täällä on oikeasti paljon suomalaisia, heti kun kelit lämpeävät, lähtevät suomalaiset liikkeelle…

Kierrettiin kaupungin keskusta sporalla, olen aina tykännyt niistä, kivaa matkan tekoa. Latvian toiseksi suurin kaupunki, mutta ei ole iso.

Syömässä käytiin kellariravintolassa, johon eksyi 2 muuta suomalaista seuruetta, jotenkin kornia, täällä on tosi paljon suomalaisia.

Käveltiin hotellille, kartasta kun katsoimme, hotellille oli 10 minuutin kävelymatka 😉 ajoissa nukkumaan…

​Herätys klo 6.00, vaattet niskaan ja tankin kautta Vikingin terminaaliin. Paljon on menijöitä, aina sitä miettiin, että minne nämä kaikkki oikeasti menevät…
Laiva oli lähes täysi, aamukahvia sai jonottaa jonkin aikaa.
Päätettiin, että ainakin tämä ensimmäinen päivä ajellaan verkkaisesti ja matkaa ei ahnehdita 😉

Hyvä oli keli ajella, eikä liikennettäkään ollut paljoa, yksi isompi tietyömaa heti Tallinnan jälkeen, muuten sai rauhassa ajella, pilotti päälle, etteä vauhti pysyy rajoitusten mukaisena.
Tartossa ei poikettu, vaikka olin katsonut, että siellä on KGB-museo, mikä vaikutti kiinnostavalta, oli motenkin niiiiiin laiska olo, että ”istui vaan kyydissä”. Kaffella käytiin ison tien varressa Subissa, oli muuten villi konsepti: Neste-asema, R-kioski, Subway ja apteekki samassa.

(Tartto: KGB-museo (Riia 15b), jonkin matkan päässä keskustasta. Museossa oppii elämästä Neuvostoliitossa, siellä on dokumenttia niin Siperian vankileireiltä kuin Tarton tyrmistä. Pääsymaksu 4€, avoinna ti–la klo 11–16.)
VÖRU, n 300km Tallinnasta, Viron kaakkois-osassa, kaupungin perusti Katariina II joskus 1700-luvulla.
Perillä oltiin hyvissä ajoin iltapäivällä, majapaikaksi Vörussa olin löytänyt siistin hostellin, bärrät sai takapihalle kameravalvontaan, kamat huoneeseen ja kylille.
Käveltiin rantaan, mutta ei siellä ollut ketään, hiekkarannan, lasten leikkipaikan, baarin ja amfi-tyylisten ranta-pengerrysten aika ei olllut vielä.

Kaupunki on pieni, paljon puutaloja, joista osa surkeassa kunnossa, mutta siistiä. On Katariinan katu, Katariinan kauneushoitola, Katariinan kahvila, Katarinan korukauppaa…
Route-66 menee kaupungin läpi, siitä täytyy kyllä saada vielä valokuva 😉
Ruokapaikaksi löytyi Taevas, kiva uus-vanha ravintola, missä oli asiakkaina ja henkilökuntana vain nuoria tyttöjä.

Onkohan täällä joku suomalaisten tapahtuma, kysyyi kaveri hostellimme pihalla, kuulemma kaikissa hotelleissa oli paljon suomalaisia, moottoripyöriäkin nähtiin paljon ja nekin kaikki olivat suomalaisia.
Yhdessä pubissa istuttiin suomalbaisten moto-miesten kanssa hetki, heillä pidennetyn viikonlopun kiekaus menrillään.
Kaupan kautta ajoissa nukkumaan … ötyä …