​Hulppea aamiainen, paljon on itäpuolen ihmisiä, muuta kieltä kuin venäjää, ei paljoa kuule.

Tässä hotellissa on muuten hitaimmat hissit, mitä koskaan olen nähnyt, 4 hissiä, siivoojat vielä samoissa jonotuksissa/pysähtelyissä mukana…

Muutaman mutkan jälkeen päästiin kaupungista ulosmenevälle tielle, sitä riitti, varmasti taas yli 20 km suoraa, 4-kaistaista baanaa. Ajettiin reippaasti, eikä kierrelty pieniä teitä, eikä lähdetty Tšernobylyä katsomaan, vaikka pikkusen olisi minua kiinnostanutkin.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus 26.4.1986. Ydinreaktori oli vesijäähdytteinen ja grafiittihidasteinen RBMK-1000-tyyppinen. Tšernobylin onnettomuus oli tähän mennessä kaikkien aikojen vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus.

Pysähdyttiin pieneen pieneen kahvilaan kahvklle ja haukkaamaan jotain, söin Borsh-keiton, oli hyvää, lihat tosin sai omistajan jalkansa loukannut koira.

Peltoja riitti, isoja viljelyksiä, kuivaa, kuumaa.

Taivas alkoi keräämään pilviä ja kun päästiin Lviviin, satoi jonkun verran. Hotellia etsittäessä venkuilimme karmeassa kunossa olevalla mukulakivi-kadulla, huh, kivet välillä niin lintasss, että korkeuseroa oli 10 cm.

Hotelli löytyi ja oli hyvä, kylpylä 🙂 Ei käytetty kylpylän palveluksia.

Oltiin päätetty, että syödään hotellissa ja painutaan nukkumaan, mutta Jukka alkoi lukea kaupungin karttaa ja nuomasi, että kaupungin vanha-kaupunki onkin Unescon maailmanperintö-kohde. Pakko oli lähteä katsomaan. Ensin tuntui oudolta, että näin olisi, ei näyttänyt mitenkään erikoiselta, tavallinen vanha kaupunki. Kun mentiin vähän syvemmälle, alkoi hienompia taloja näkymään. Noh, en osaa sanoa muuta kuin, että vanhaa oli, ei kauhean hyvässä kunnossa, monia remontoimattomia. Ihan selvästi suosittu paikka, paljon oli turisteja (Idästä), vaikka välillä ripeksi vettä.

Kierreltiin, katseltiin aikamme ja palattiin hotellille nukkumaan.