​Aamulla hetättiin ajoissa, vaikka kuinka oli ajatellut, että nukutaan pitkään ja lähdetään hitaasti liikkeelle, niin ei … leiri kasaan, aamiaiselle, ei taaskaan jonoja, hyvä oli taas.

Ulos alueelta ajettiin ennen 11.00, pitkät olivat jonot kohti Wieniä. Itävalta on yllättä än iso maa, kartalla näyttää paljon pienemmältä. Helkarin leveä motori vei Wieniin, jossa ison kaupungin useammat kehät johdattivat keskustaan. Välillä katsottiin tabletilta karttaa ja missä ”pimpula” on (eli me). Useamman kerran takana oleva auto soitti torvea kun pyssäsimme parkkiin, miksi? Se ei selvinnyt, näytimme aina vilkkua ja siirryimme pois tieltä … oliskohan niin, etteivät itseseurannery tekemisiämme ja siirtymisemme tuli heille yllärinä?

Kallis yöpymispaikkamme löytyi ja vuokraajakin tuli paikalle. Ainoa paska juttu oli, ettemme olleet huomanneet vuokran päälle tulevaa siivouksen hintaa, 39€, joka oli härski!

Autotalli oli vklli, amettiin brätkät ”hyllylle”, joka nostettiin ylös, eli alla oli tila toiselle autolle.  Brätkät pysyivät hyvin paikallaan eli toimii…

kamat kämppään ja kylille, taas ollaan ytimessä, kävellen ihan hoodeille…

Kaupat kiinni, Itävaltalaiset eivät ole lähteneet ”Amerikkalaiseen” kaupalliseen hapatukseen mukaan,  kaupat menevät kiinni viimeistään seiskalta, lauantaisin iltapäivällä ja sunnuntaisin ovat kiinni. Sama tilanne on edim Ssksassa, minulle sopii hyvin.

Monta outoa hihhulia näkyi, yksi kulki stetsoni päässä, esitti ampuvaa ja huuteli jotain. Toinen marssi rivakasti kädet puuskassa huudellen jotain. Kolmas pysähteli, levitteli välillä käsiään ma saarnasi… kerjäläisiä oli jokunen, niistä moni eurooppalaisia, narkkareita? Puliveivareita jokunen, eli pari ukkoa ja pullo…

Paljon oli turisteja, etenkin aasialaisia. Kuhisemalla.

Kierreltiin ja kaarreltiin, hypättiin hop on – hop off -bussiin ja nähtiin kaikki tärkeät paikat. Hitsi, niitä on! Tällä, jos jollain maalla on historiaa. Piti oikein tarkastaakin muutamia faktoja, ovat olleet vuosi-tuhannrt monessa mukana … hienoja rakennuksia niin paljon, ettei oikein voi edes ymmärtää, historian merkkihenkilöitä löytyy: säveltäjiä, taidemaalareita … meidän koti-Suomi tuntuu niin pieneltä.

Yhdessä pubissa istuessa kiinnitimme huomiota tatuoituun pukumieheen, joi kokista ja vilkkaalla kadulla seisoi auto käynnissä, hazardit päällä, odottamassa, ainakin sen tunnin, jonka olimme siinä viinillä. Toisella puolella pubia istui paksu mies parin muun kanssa (+thai-tyttö), jota pukumies tuntui koko ajan tuijottavan. Hämäriä hommia …

Kämpille ysin pintaa, ei jaksanut pitempään, sitten kylpyyn, vain kuohari puuttui!

Nukahdimme saman tien, nukuimme hyvin, leirielämän jälkeensämky tuntuu ylelliseltä:-)