Aamulla taas kamat kasaan. Olen pakannut melkein kaikki tavarat matkalaukkuun, mikä on auton takaluukussa, eli raahailen yhtä säkkiä. Keppimies kun ei pysty kuljettamaan mitään 😉 kaupungilla kuljen vain pikkurepun kanssa, säkki on silloin tietty takakontissa.

Sitten kun lähdemme kotimatkalle, täytyy matkalaukkuun saada vieläkin enemmän kamaa, etten joudu välilaskuilla isoa säkkiä raahaamaan. Lääkärien määräys on, että emme voi tulla kotiin ”ihan” suunnitellulta tavalla, Jukka ei voi lentää kahta pitkää lentoa peräkkäin, eli tulee pakollinen yöpyminen, näillä näkymin Honkkarissa… Katsotaan mitä vakuutusyhtiöt tekevät. Asiaa hoitaa sekä If (heidän kansainvälinen yksikkönsä SOS) ja Travellinkin ACE-yksikkö, meillä kun oli ne lisävakuutuksen matkan kesketymiseen…

TePapa-museo aukesi 10.00, olimme heti aukeamisen jälkeen siellä, autokin saatiin viereiselle parkkipaikalle. Ei sisäänpääsymaksua, hienoa. Paikka on suuri, viidessä kerroksessa, erilaisia näyttelyitä, vaihtuvia, pysyviä. Kiinnostavampia tietenkin erilaiset Maoreihin ja muutenkin Uuden-Seelannin historiaan liittyvät. Taas mukavia ihmisiä, avuliaita oppaita… Siellä muuten on Artekin huonekaluja 😉 ja tietenkin Koneen hissit 😉 aikaa vierähti taukoineen ja kahvitteluineen neljä tuntia. Olisi menny enemmänkin, varatkaa aikaa, jos menette!

Muutkin tekee pelkti-lehmiä kuin Miina Äkkijyrkkä!

Museosta ulos tultuamme, ajattelimme katsoa myös satama-aluetta, mutta ei voinut, kun oli niin jumalaton tuuli, että keppimieskin meinasi lentää nurin. Tämä kaikki liikkuminen on mahdollista vahvoilla lääkkeillä ja ihan pakollista, siis lääkärien määräys, tunnin välein jaloittelemaan.

Sen verran eilenkin nähtiin tätä aluetta, että hauskan näköistä on, paljon kaikenlaista: hassuja kävelysillan kaiteita, maalattuja talonseiniä, mukavan näköisiä puutaloja ja lehmä-patsaita! Olisikohan Äkkijyrkkä saanut idean täältä, vai nämä Äkkijyrkältä, mene ja tiedä.

Täällä Uudessa-Seelannissa ei tosiaankaan ole moottoriteitä, ainoastaan kahdessa paikassa, Aucklandin ja Wellingtonin lähellä, muut isot tiet (välillä jopa kaksi kaistaisia) ovat Highwayta, nopeus pääasiassa 100 ja niihin on suoria liittymisiä pihoilta, HUH HUH. Ei ihme, että on kolareita.

Joku siellä Iltasanoman kommenteissa kirjoitti, että on täällä kiihdytyskaistat, on niitä jossain, mutta suurin osa risteyksistä on ilman. Niin ja ne kiihdytyskaistat ovat tosi lyhyitä. Ei ollut tainnut se kuski liikkua missään muualla kuin muutamassa isommassa kaupungissa ja parilla pääväylällä.

Tämänkin päivän reitti on tylsä, taas lehmiä, lampaita, mäkiä, laaksoja, ainoa poikkeusoloissa viinitilojen kyltit, niistäkin suurin osa kiinni. No ei ole ajateltu nyt pysähtyäkkään ostamaan viinejä. Minä tykkään Uusi-Seelantilaisista viineistä, mutta en ajatellut niitä täältä raahata 😉 Highway oli muuten nimeltään W’ine Trail Highway 😉

Taas Haistingissä, tämä alkaa tuntua jo kotoisalta paikalta, HEH HEH, en kyllä tulisi tänne lomalle.

Majoittautuminen, kaupungille, pizzaa mukaan. Käytiin oikein Liquar Stroressa (vai Liquer, siis viinakaupassa), olisi ollut vaikka millaisia juomia, muutama olut pizzan kanssa maistui 😉

Käytiin kirjeenvaihtoa vakuutusyhtiön ja lentoyhtiön kanssa, Iffillä, kansainvälinen SOS-palvelu palvelee suomeksi. Jos joutuu juttelemaan lääkärin kanssa, täytyy sitten osata englantia. Travellinkin puheluihin vastaa murtaen suomea puhuva, taitaa olla eestiläinen, lääkäri heilläkin sitten englantilainen. Katsotaan miten käy, If haluaa hoitaa koko homman? Eivät halua, että Travellink sotkeutuu asiaan. Jännää, tosi jännää. No pääasia, että joku hoitaa asian.

Travellinkin lääkäri soitti, sovittiin, että SOSista ovat yhteydessä heihin tarpeen mukaan.

Olisi muuten aika kova juttu jos Jukka ei saisi saattajaa, siis minua, mukaan. Joku rullailisi lentokentällä jonnekin sivuun, ukko istuisi lappu kaulassa, hitto!

Luin joku aika sitten yhdestä nuoresta suomalaisnaisesta, joka oli loukkaantunut Ranskassa, hoitavat tietenkin sairaalassa kun on EU:n kansalainen, mutta kun ei ole matkavakuutusta, kukaan ei järjestä/maksa kotiin erikoiskydillä, vaan joutuu olemaan sairaalassa niin kauan, että pystyy matkustamaan turistiluokassa. Arvioitu odotusaika on puoli vuotta. Lennon hinta olisi kuulumma reilut 40 000 €. VOI VOI, ei käy kateeksi.

Paikka on pysynyt, jes!